Suomen loput ja vähän Ruotsiakin

Viimeinen päivä manner-Suomessa vietettiin vanhojen tuttavien luona. Siellä oli Eino Leinon päivän kunniaksi lippu tangossa ja saksalaisvieraita varten myös Saksan lippu, jota nyt kyllä uskalsikin näyttää, kun saksalaiset pärjäsivät niin hienosti jalkapallossa. Emäntä tarjoili tapansa mukaan taas niin hyviä ruokia, että piti pyytää kopiot resepteistä, kiitos vaan hyvästä vastaanotosta♥

Seuraavana aamuna lähdimme laivalla Maarianhaminaan. Olimme vuokranneet mökin kahdeksi yöksi ja oikein kiva mökki se oli, mutta sitä myytiin booking.com:ssa nimityksellä Luxusvilla ja se tarkoittaa kyllä täällä Euroopassa jotain muuta kuin mökkiä, jonka ikkunoita ei meinaa saada auki eikä niitä ole pesty aikoihin. Loppusiivouksen sai tehdä itse tai siitä piti maksaa. Pölynimuri oli paikalla ja moppi, mutta ei mitään muita välineitä eikä me sitten sen enempää siivottukaan. Sanoimme itsellemme, että ne kaikki hämähäkin seitit eivät taatusti olleet niiltä kahdelta päivältä, jotka me siellä asuimme. Muuten mökki oli kyllä kiva, kauniilla paikalla ja nätisti sisustettu, mutta ehkä silloin tällöin pitäisi tehdä perussiivous eikä luottaa vuokralaisten siivousintoon.

Ahvenanmaalla olisi kiva liikkua pyörällä, mutta meillä ei ollut kovasti aikaa ja päädyimme kiertämään paikkoja autolla ja ajoimme mm. Eckeröön, joka oli aikanaan tsaarikunnan läntisin piste. Sinne tsaari oli rakennuttanut valtavan ison postin, jonka on suunnitellut itse Carl Ludwig Engel. Tsaari halusi näyttää lännestä lähestyville ruotsalaisille, millaista on hänen valtakunnassaan.

Ahvenanmaan postilaatikot ovat majakan muotoisia.

 

Maisemat olivat kyllä mahtavia, varsinkin uskomattoman hienolla säällä. Tien vieret oli täynnä näitä sinisiä kukkia. Osaakohan kukaan sanoa, mistä kukasta on kysymys?

Kävimme syömässä Smakbyn-ravintolassa, jossa kokkailee saariston tunnetuin kokki, hänestä oli maininta jopa saksalaisessa Feinschmecker-lehdessä. Kastelholman lähelle on rakennettu iso rakennus, jossa on kauppa ja ravintola, sisältä oikein kivan näköinen paikka, mutta me olimme sitä mieltä, että olimme saaneet edellisenä päivänä Maarianhaminan Indigossa ainakin yhtä hyvää ruokaa ja edullisempaan hintaan. Smakbyn kokki näytti olevan entertainer ja hauskutti bussilastillasta senioreja, jotka olivat tulleet pannukakulle ja kahville. Paikka on sen verran syrjässä, että pakkohan heidän on varmaan kestitä bussiryhmiä, me kutsumme tällaisia ravintoloita nimellä "Busse willkommen".

Lauttamatka Maarianhaminasta Kapellskäriin kesti vain parisen tuntia ja sieltä ajoimme Virserumiin saksalaisystävien luokse, jotka ovat kunnostaneet siellä vanhaa kesäasuttavaa taloa. He ovat loppisystäviä ja M on kerännyt mm. ison kokoelman pronssisia kynttilänjalkoja.

Poikkesimme kotimatkalla vielä Älmhultiin, jossa on Ikean pääpaikka. Sinne oli rakennettu uusi iso liike ja vieressä oli toinen rakennus, jossa oli pelkästään fynd-tavaraa tosi halvalla ja sieltä lähtikin sitten mukaan vähän sitä sun tätä.

Loppuloman sää oli niin hieno, että olemme jo melkein deletoineet muististamme ne ensimmäiset jäiset ja sateiset päivät. Saksalainen sananlasku sanoo "Es gibt kein schlechtes Wetter, es gibt nur falsche Kleidung" eli huonoa ilmaa ei ole olemassa, on vain väärät vaatteet ja minähän olin osannut ottaa oikeat vaatteet eli untuvatakin ja suomalaiset kumisaappaat. Kumisaappaille olisi täällä nyt enemmän käyttöä kuin Suomessa, jossa ei ilmeisesti ole satanut pitkään aikaan. Meillä tulee kerran päivässä kaatosade, joka kastelee hienosti helteestä kuivuneet kasvit eli vaikka on ollut kuumaa, ei ole tarvinnut kastella lainkaan. Puutarhurin rukous on kuultu.