Dienstag, 21. Oktober 2014

Jaava I

Kun maantiedon tunnilla koulussa tankattiin Sundasaarien nimiä, Borneo, Sumatra, Jaava, Celebes (nykyään muuten nimeltään Sulawesi), en olisi koskaan uskonut, että joskus elämässäni pääsisin sinne, mutta niin se nyt vaan sitten oli, että tuli kutsu häihin Singaporeen ja siihen matkaan yhdistettiin Jaava ja Bali.
Lento Jaavalle oli luksusta, sillä olimme saaneet edullisen tarjouksen lentää Emiratesin bisnesluokassa, jossa hintaan sisältyy jopa autokuljetus kotoa lentokentälle. Kyllä meitä hymyilytti, kun täsmälleen sovittuun aikaan musta kiiltävä komea Mersu ajoi talon eteen ja sieltä nousi ylös mustapukuinen valkopaitainen herra, meidän chauföörimme siis. Hyvä, että naapurit olivat kaikki töissä eikä kukaan nähnyt sitä dekadenssia. Olihan se kätevää, että ei tarvinnut raahata matkalaukkuja junalla tai pyytää kavereilta kyytiä. Tuttavamme on Emirates loungessa töissä ja käski meidän tulla ajoissa ja syödä siellä (ilmainen) lounas ja odotella iisinä lentoa. Dubaissa oli kolmen tunnin pysähdys ja sielläkin pääsimme loungeen, jossa on tarjolla lehtiä, ruokaa ja juomia ja ennen kaikkea siellä on paljon vähemmän hälinää kuin muualla lentokentällä ja mukavia lepotuoleja. Jakartaan saavuimme seuraavana päivänä viiden aikoihin iltapäivällä ja ehdimme jo pelätä, että matkatavaramme eivät olleet tulleet Dubaista mukaan, kunnes tajusimme, että bisnesluokkalaisten matkatavarat oli jo nostettu hihnalta erilliseen karsinaan. Jakartassa oli hankittava 35 US-dollarilla viisumi ja ensin jonotettiin kassalla viisumimaksun takia ja sitten toisessa jonossa sai viisumin passiin. Siinä jonossa edessämme oli arabiperhe, jonka äiti oli pukeutunut niqabiin, siis vain silmät näkyivät ja kun huomasin, että passivirkailija vertasi aina tarkkaan passikuvaa henkilön kanssa, oli mielenkiintoista nähdä, mitenkähän tällaisen naisen kanssa tehdään. Nainen joutui tosiaan paljastamaan kasvonsa miesvirkailijalle.
Jakartasta oli meillä vielä tunnin jatkolento Yogyakartaan. Olimme saaneet bisneslennolla pesu/kosmetiikkalaukut ja kun en ollut varma, saako niitä ottaa mukaan koneeseen, päätin lahjoittaa ne kahvilan tarjoilijapojalle, joka hymyili kuin Naantalin aurinko, kun sanoin, että voi antaa Bulgarin kosmetiikat tyttökaverilleen. Taisi olla arvokkaampi lahja kuin pojan koko päivän tienesti. Yogyakartassa osasimme  jo maan tavat ja tingimme naurettavan pienen taksimaksun puoleen hintaan.
Hotelli Y:ssa oli oikein kiva ja meillä oli päivä aikaa laiskotella ja totuttautua uuteen aikaan ja ilmastoon ennenkuin liityimme seuraavana iltana saksalaiseen opintomatkaryhmään. Uima-altaan kylpypyyhkeet oli joka aamu tehty jonkun eläimen näköiseksi. Jaavan asukkaat ovat suurimmaksi osaksi muslimeja eikä uima-altaalla ollut juuri ihmisiä, vain yhden naisen näin uivan täydessä vaatetuksessa.


Y on Indonesian ainoa sultanaatti ja sulttaani asuu edelleen palatsissaan. Sulttaania emme tavanneet, mutta sieltä löytyi mm. nämä iloiset huivipäät, jotka olivat myös tutustumassa palatsiin. Ihmiset Indonesiassa olivat ylipäänsä kaikki erittäin ystävällisiä verrattuna eurooppalaisiin eivätkä he ole missään tapauksessa tiukkapipoisia muslimeja, vaikka nuoretkin naiset käyttävät huivia.





Palatsin ulkopuolella oli rivi riksoja tarjoamassa kyytiä, mutta onneksi meillä oli ilmastoitu bussi käytössä, sillä oli mielettömän kuuma ja kostea ilma.


Matkaoppaana meillä oli sumatralainen kaveri, joka sai meiltä lempinimen Wiesel (kärppä), kun hän oli niin pieni ja vilisti aina nopeasti paikasta toiseen. Wiesel oli opiskellut saksaa ja venäjää yliopistossa, mutta hänen saksankielen taitonsa oli vähän niin ja näin ja häntä oli vaikea seurata. Muuten hän oli kyllä oikein kiva, avulias ja mielenkiintoinen kaveri. Isällä oli kaksi vaimoa ja 12 lasta ja kotona oli ollut aika kireä tunnelma, kun vaimot eivät tulleet keskenään toimeen ja Wiesel oli jo aika nuorena lähtenyt kotoa.
Batiikki kuuluu Indonesiaan ja kävimme tietenkin myös batiikkitehtaassa, mutta kankaat eivät olleet niin kovasti mieleeni, että olisin jotain ostanut, olivat usein sellaista hirvigobeliinityyliä, tosin tietenkin aasialaiset kuviot. Vähän harmittaa, että en ostanut varjonukkea ja täytyy taas sanoa, että yksi sveitsiläinen matkaopas oli aikanaan oikeassa sanoessaan, että jos näette jotain kivaa, ostakaa se heti älkääkä luulko, että sellaista tulee matkalla toisen kerran vastaan. Todella hienonhienoa käsityötä ne nuket ja saimme nähdä lyhyen varjoleikkiesityksen. Tuossa kuvassa ylhäällä oikealla muusikot soittavat näyttämön takana perinteisiä instrumentteja ja kankaan edessä istuva mies liikuttelee nukkeja uskomattomalla vauhdilla.


...jatkuu

Kommentare:

  1. Sumatra, Borneo, Jaava, Celebes......... niitähän koulussa tankattiin, mutta ei vastahakoisesti, kun tykkäsin maantiedosta. Ja nyt olet sitten ollut siellä! Kiva lukea matkakertomustasi ja katsella kuvia. Naisten vaatetusta tarkastelin mielenkiinnolla, muotivirtaukset ovat selvästi näkyvissä pienistä yksityiskohdista. Tuollaisen varjonuken olisin kyllä ostanut minäkin, jospa lähtisitte uudestaan ja toisit sitten minullekin:-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli hyvä matka, mutta tuskin tuler uudelleen sinne lähdettyä. Kun oli ne kamalat ötökän puremat, päätin, että lähden tästä lähtien vain Etelä-Tiroliin Alpeille, jossa on raikas ilma eikä kukaan pure.

      Löschen
  2. Ihana matka ,lennot ja kaikki! Ja olipa mielenkiintoista mitä tapahtui täysin verhotulle naiselle passijonossa;D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ihan hyvä, että tarkastivat naisen kasvot, muuten olisi epäoikeudenmukaista.

      Löschen
  3. Kivoja kuvia taas! Tuollaisen nuken olisin monäkin ostanut ja vanhojen venäläisten ohjeiden mukaan hwti!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mä en koskaan opi ja aina ajattelen, että kyllä niitä mahdollisuuksia tulee vielä ostaa myöhemmin.

      Löschen
  4. Maantieto oli mun yksi lemppareistani. Meilla oli myos kotona mummun kirjasarja "Maailman maita ja kansoja" jos oikein muistan. Sita lueskelin jo ihan pienenakin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On ihmeen paljon ihmisiä, jotka ei tiedä maantiedosta hölynpölyä, sen näkee usein tv:n tietokilpailuissa.

      Löschen
  5. Minä näin tuollaisen hunnutetun naisen pankissa viime kesänä. Hän ei paljastanut miesvirkailijalle kasvojaan vaan naisvirkailijan piti tulla tunnistamaan henkilöllisyys. Sinulla on ollut mielenkiintoinen matka. Minä tunnen nuo maat ainoastaan maantiedosta tai mitä nyt telkkari tai sanomalehdet näyttävät.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuolla oli virkailija sen verran ankaran näköinen, ettei kukaan uskaltanut vastustaa.

      Löschen