Montag, 2. März 2015

Besserwisserin suomen oppitunti

Täällä blogissa käyttämäni suomen kieli ei ole todellakaan mitään kirjakieltä ja teen varmasti paljon enemmän virheitä suomea kirjoittaessani kuin saksaa, jonka kielioppi on tullut sattuneesta syystä päntättyä hyvin päähän. Se pänttäys alkoi jo oppikoulun toisella luokalla ankaran opettajan johdolla, jonka lempilausahdus oli ""kauhistuksen kanan päät", jos teimme virheitä. Nyt alkaa taas jo suomen kielen taito reistata, meinasin kirjoittaa kananpäät yhteen. Miten se oikein menee? Omista kehnoista taidoista huolimatta pitää nyt vähän jupista oikeinkirjoituksesta, kun luin eilen kolmesta eri blogista, että Suomi (siis kotimaamme) oli kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Minun kielioppini sanoo, että Suomi on Suomi, kun se on maa ja suomi on suomi, kun se on kieli. Onko tämä uusi käytäntö joku muoti-ilmiö vai tietämättömyyttä vai huolimattomuutta?
Toinen sana, jonka kirjoitan eri tavalla kuin monet muut, on "kuulemma", jonka minä kirjoitan sitkeästi kahdella ämmällä ja melkein kaikki muut vain yhdellä.  Olen aina ollut kiinnostunut etymologiasta ja tutkin mielelläni sanojen alkuperää. Tutkiessani tätä sanaa törmäsin sellaiseen ilmiöön kuin univerbaatio, joka ymmärtääkseni tarkoittaa sanaa, joka on syntynyt kahden sanan yhdistämisestä, esim. ruotsin kielen  kanske (eli ehkä) oli alunperin "kan ske" eli "voi tapahtua".
Samoin on myös suomen kielen "kuulemma", se on lähtöisin sanoista "kuulen ma/mä" ja n-kirjain on vaihtunut varmaan lausumisen helpottamiseksi m-kirjaimeksi ja uudesta sanasta on tullut kuuleMMa. Samaan tyyliin on syntynyt sana näemmä (näen mä), jonka kyllä kaikki taitavat jostain syystä kirjoittaa yllättäen oikein kahdella ämmällä.


ote kirjasta

Adverbial Constructions in the Languages of Europe



35 Kommentare:

  1. Nämä on juuri kuten sanot: kuulemma ja Suomi, kun puhutaan maasta. :)

    AntwortenLöschen
  2. Suomi ja suomen kieli. Näinhän se menee. Suomen kieli on vaikea kieli, sanotaan. Näin ilmeisesti myös suomalaisille. Tosin en ole aivan varma, onko Suomi sana kirjoitettu tahallaan pienellä vai tekeekö kone tepposensa. Minun koneeni tekee tällaista, esim. kun kirjoitan suomalaisen sanan oma, kone lyö automaattisesti saksalaisittain "Oma", siis mummoa tarkoittavan sanan. Minun on aina korjattava se

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Uusi kännykkäni oli alussa aivan mahdoton muuttamaan tekstiä kunnes huomasin, että se on kaksikielinen eli tunnistaa nyt suomenkin, eikä "mutta" ole enää "Jutta".

      Löschen
  3. Hyväähän sinun suomen kielesi on. Minun saksan kieleni on totaalisen ruosteessa (lyhyt saksa), vaikka katselenkin päivittäin Sturm derLiebe sarjaa.
    Kyllä Suomi ja yleensäkin maiden nimet kirjoitetaan isolla ja kuulemma kahdella ämmällä.
    Pilkkuvirheitä tulee minulle, jotenkin en vaan aina keskity tuohon pilkun laittoon, vaikka säännöt tiedänkin :)
    Kiva on silti lukea blogeja murteella kirjoitetguna, tuo elävyyttä tekstiin:) Tässä juuri sellainen blogi : http://kahelinkulma.blogspot.fi/

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä itsekin huomaan joskus, että sanajärjestys on vähän omituinen, vaikka en nyt sentään ole vielä alkanut verbiä laittamaan lauseen loppuun. Pitääkin mennä tuone kahelinkulmaan, kiitos vinkistä.

      Löschen
  4. Tuo tapa tulee varmaan kännyköistä, on niin muka hankalaa etsiä se iso kirjain pienten väliin. Minä kirjoittaisin kananpäät monikossa yhteen ihan sen takia kun kanalla on vain yksi pää (ellei laske peräpäätä pääksi) ja aatellen, että se on tuossa merkityksessä vähän samanlainen kokonaisuus kuin sianpotka. :D Yhdyssanoissa tehdään suomen kielessä varmaan eniten virheitä, itsekin teen joissakin tapauksissa.
    Minusta me ulkosuomalaiset osaamme vielä kirjoittaa suomea paremmin kuin monet sisäsuomalaiset, ei ole kieli ehtinyt kirjoituksessa muuttua pelkäksi puhekieleksi niin kuin sen jokapäiväisillä käyttäjillä, varsinkin nuorilla, unohtavat pisteetkin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, ei me ihan kaikkia syntejä olla vielä opittu. :D

      Löschen
  5. Kananpää tai kanan päät - riippuu mielestäni asiasta. Mitähän sanoisit, jos joutuisit lukemaan samoja "koulutehtäviä", joita joudun lukemaan ja korjaamaan! Siis yliopistossa opiskelevien tehtäviä, joissa joskus yhdyssanoilla ja välimerkeillä ei ole mitään merkitystä. Olenkin antanut liikaa tai väärissä kohdissa tai liian vähän pilkkuja käyttäville sellaisen neuvon, että parempi on, että ei pilkkuja ollenkaan kuin jos niitä on liikaa. Yhdyssanavirheet tuntuvat vain lisääntyvät jatkuvasti.

    Mutta siehän kirjoitat hyvää suomea. Se on hyvä, että meillä suomessa sanajärjestys on suhteellisen vapaa verrattuna saksaan - eikä sitä kannata ottaa opiksi saksassa! Itse en julkisesti kirjoita saksaa ollenkaan; tulee niin paljon virheitä....

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minä luin juuri Allumiehen serkun pitkän sähköpostin, kaksi korkeakoulututkintoa, high potential ja virheitä oli vaikka millä mitalla. Eniten kärsin siitä, jos saksalainen käyttää apostrofia genetiivin muodostukseen niinkuin englannissa tehdään. Siitä ärsyyntyy täällä kyllä kaikki, jotka on vähänkin kieli-ihmisiä ja kutsuvat sitä nimellä Deppenapostroph eli tyhmien apostrofiksi.

      Löschen
    2. Uskon, että kiinnostuksesi kirjallisuuteen näkyy myös siinä miten kirjoitat. Kieli vaikuttaa siihen, mutta kieli myös muuttuu, joten uusi kirjallisuus kertokoot siitä!

      Löschen
  6. Kielet ja etymologia ovat kiinnostavia.
    Genetiivialkuisissa ilmauksissa voi kirjoittaa joko yhteen tai erikseen, merkitys hieman muuttuu. Esimerkiksi valkosipulinkynsi termimäisempi, valkosipulin kynsi tarkoittaa tietyn valkosipulin kynttä. Nykyajan kieliopas on hauskaa luettavaa.

    AntwortenLöschen
  7. Minä sanoisin: senkin kanapäät :-) Muuten en muista, että olisin koskaan nähnyt sinun tekevän virheitä suomea kirjoittaessasi, vaikka itse väität toisin. Sinulla ei luultavasti ole mahdollisuutta käyttää äidinkieltäsi kovinkaan usein käytännössä, joten puhekielikään ei ole päässyt liikaa vaikuttamaan kirjoitettuun kieleesi. Voi olla, että olen käyttänyt kirjoittaessani puhekielessä käyttämääni kuulema-sanaa, vaikka tiedän oikean muodon. Olen kyllä pilkunviilaaja, mutta en ole niin tarkkaan miettinyt, millaista kieltä blogissa käytän, en esim. korjaa sanajärjestystä, vaikka näen sen olevan joskus vähän hassu. Olisi kai hyvä pitää huolta kielestään ainakin kirjoittaessa eikä olla liian laiska. Voi olla, että teen itsekin virheitä kirjoittaessani yhdyssanoja, mutta näen todella punaista, kun näen kuinka rappiolla "yhdys sanojen" käyttö täällä Suomessa alkaa useimmilla olla.
    Minäkin saan kiittää ankaraa saksanopettajaani, joka antoi vankan pohjan saksan kieliopin käytölle, ikävä vain, että puhuessani alkaa tuo kieli nykyään olla pahasti ruosteessa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sinähän olet täydellinen kielissä, en muista virheitä nähneeni, en suomessa enkä saksassa, ruotsini on ruostunut, sitä en osaa.

      Löschen
    2. Ska vi börja skriva svenska? Så kan Clarissa få många nya tillfällen, att korrigera! :)

      Löschen
    3. Men Helena, vilka nya? Jag brukar ju inte korrigera!

      Löschen
    4. Det stämmer. Därför skrev jag att nya. Men nu ser jag att man får en fel bild om vad jag skrev; sorry!

      Löschen
    5. :-) Inte var det så farligt och det händer ju ofta, att man får så lätt fel uppfattning när man läser, vad andra skriver.

      Löschen
  8. Olet ihan oikeassa eli maa kirjoitetaan isolla ja kieli pienellä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että äidinkielen kielioppitunnit ovat nykyisin kouluissa niin hakusessa, että vieläkin kauhistelen poikieni kirjoittamista. Varsinkin yhdyssanat ovat valtava ongelma. Pakko toimia heidän teksteissään usein oikolukijana. Ja käsiala on aivan kaameaa. Olen sitä mieltä, että tekstailu on huonontanut kieltä paljon. Siinä ei itsekään tule aina kirjoitettua kaikkia tarvittavia sanoja isolla, kun puhelin ei niin tarjoa ja virheitä pääsee tulemaan. Ehkä ihmiset ovat laiskistuneet myös koneella oikeinkirjoituksessa. Sääli!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niin tosiaan, se tekstailuhan on ilman isoja alkukirjaimia. Täällä Saksassa on isolla kirjoitetut sanat niin yleisiä, että olis outoa luopua niistä.

      Löschen
  9. Minä olen innoissani, onkohan kevät tulossa meillekkin päin. Ihana viesti tuli sinullekkin mieleen kirjoittaa. Tuo mainitsemani kkin -pääte pistelee vihaksi :). Eli -kin päätteessä muistisääntö: perussana + kin, suomessa harva sana päättyy k-kirjaimeen eli meillekin eikä meil-lek-kin :). Yhdyssanoissa tehdään myös todella paljon virheitä. Nyt lähestytään lemppariaiheitani... Kaunis ja vivahteikas suomesi saa ihailuni. HK

    AntwortenLöschen
  10. Osaat kyllä paljon paremmin suomea kuin minä, vaikka olet asunut kauemmin siellä kuin minä siellä asuin. En miekään puhekieltä oppinu ku täällä lapsuudessa puhuttiin vain murretta ja osittain vielä karjalan kieltä ja aika harvoin kävin Suomessa siellä asuessa. Saksaa opin aika helposti koulussa, tykkäsinkin siitä. Meillä oli tiukka, mutta hyvä opettaja...vanhapiika, joka osasi hyvin muistuttaa heikkojen maskuliinien taivutuksesta..."herrat ja narrit on heikkoja ja taipuvat aina".
    Taidan vieläkin osata kirjoittaa paremmin kirjakieltä saksaksi kuin suomeksi ja noitten virallisten kirjeiden (Behördendeutsch) on saksaksi paljon helpompaa. Ruotsi jotenkuten sujuu vielä, mutta siihen nykyisin kyllä vahingossa sotkeutuu venäjää.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olikohan kaikki saksan opettajat silloin vanhoja piikoja? :D Mun opettaja ei varmaan osannut puhua lainkaan saksaa, kieliopin vaan ja yksittäiset sanat ja sitten käännettiin vaan tekstejä eikä ikinä puhuttu. Toivoin sitten myöhemmin Saksassa opiskelun jälkeen, että törmäisin häneen Allumiehen kanssa yhdessä ja kohteliaisuudesta miestä kohtaan puhuisin saksaa, olis ollut niin kiva kuulla, millaista saksaa se ope puhui, mutta ei koskaan satuttu tapaamaan.

      Löschen
    2. Minä tapasin ensimmäisen saksan opettajani (myös vanhapiika) kerran mieheni kanssa, eikä hän kovin paljon puhunut saksaa meidän kanssa :D
      Kävin pari kertaa täkäläisessä ammttikorkeakoulussa kertomassa opiskelijoille Saksan metsänhoidosta saksaksi ja se opettaja, joka osasi muuten hyvin saksaa, ei kovin hallinnut ammattikieltä, eikä ihme, sillä siinä on niin eri kasitteitä, millä ei välttämättä toisella kielellä ole vastnetta.

      Löschen
    3. Ammattikieli on aina eri asia, minä osaan hyvin termit tilinpäätöksistä monellakin kielellä, mutta en sitten välttämättä paljon muuta.

      Löschen
  11. Minullakin taitaa olla vaikka kuinka paljon virheitä,etenkin pilkkujen suhteen.Kyllä Suomi maana on Suomi! Kerran joku kirjoitti minulle etten jätä tarpeeksi väliä pilkkujen ja pisteiden väliin,huoh;D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En minäkään sitä pilkkusääntöä hallitse ja välillä olen ollut aivan ulalla, kun joku kirjallisuusihminen on jättänyt relatiivilauseesta pilkun pois.

      Löschen
  12. Onhan suomenkielessä joskus tulkitsemista; olenko esim. tienaamassa vai tie naamassa. Vai? Ja monta muutakin vastaavaa. Siksi on meikäläisen ihan pakko juosta kirjoittamisen kurssilla vielä vanhalla iällä...

    AntwortenLöschen
  13. Minun oikeinkirjoitus kyllä ontuu. Joskus en vaan mieti. Pilkkusäännöt ja yhdyssanat taitaa edelleenkin olla ne hankalimmat. Onneksi joudun nykyään työnkin puolesta taas istumaan välillä koulunpenkillä:).

    AntwortenLöschen
  14. Aha, selvisipäs pari juttua! Itse en ole kielioppiihmisiä, mutta kävin vuoden ala-asteella koulua Suomessa, mikä helpotti kirjoittamista suomeksi. Minä aina mietin sanaa vielä/viellä, mitenkä se kirjoitetaan. Itse lausun sen kahdella L:llä, mutta onko se murretta?
    Äiti on sitten pilkunviiltäjä ja huomauttaa minun virheistä blogissa, onneksi! Kuulemma kirjoitan välillä mielenkiintoista suomea :-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No ihmekös, että osaat niin hyvin suomea, kun olet ollut siellä koulussa. Viellä on ilmeisesti useinkin tehty virhe, koska se löytyy tältä listaltakin
      http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/
      En ole itse siihen kahden ällän kirjoitustapaan törmännyt ja päinvastoin huomaan usein, että monet kirjoittavat jonkun sanan vain yhdellä ällällä , esim. jotkut kirjoittavat aina täälä, kun pitäis olla täällä. Ehkä ne jossain murteissa ääntävät sanan niin.

      Löschen