Viitan alla

Tänään oli lehdessä koko sivun kokoinen artikkeli palliatiivisesta hoidosta. Teemahan on meillä nyt hyvin ajankohtainen, kun ystävämme Gina on palliatiivisessa kotihoidossa. Palliatiivinen-sana tulee latinasta, pallium tarkoitti alunperin viittaa tai takkia ja jos nyt oikein tässä hobbyetymologina päättelen, luulenpa, että suomen paltto(o)-sanan alkujuuret löytyy myös sieltä. Palliatiivinen hoito laittaa sairaalle kuvainnollisesti viitan peitoksi ja pitää hänestä parasta mahdollista huolta. Vuonna 2007 päätettiin Saksan terveydenhuoltolain uudistuksessa, että potilaalla on oikeus saada kotona yhtä hyvää palliatiivista hoitoa kuin sairaalassa saisi. Tästä hyötyy nyt ystävämme Gina ja sattumalta lehden artikkeli kertoo juuri hänen piiristään tois pual jokkee. Palliatiiviyritys on yksityisten lääkäreiden ja hoitajien omistuksessa ja sairaskassat vastaavat maksuista. Hoitohenkilökunta on yhteistyössä sairaaloiden, psykologien, apteekkien ja hoito- ja saattokotien kanssa ja tekee kaikkensa potilaan hyväksi, potilaan ei tarvitse itse huolehtia mistään. Toistaiseksi Saksassa kuolee vain 20% "normaaleista" potilaista kotona mutta palliatiivista hoitoa saavista 80%. Vanha koulukaverini, joka perusti Suomessa kotikaupunkiinsa saattokodin, ei halunnut missään tapauksessa kuolla kotona, hän halusi, että lapsille kotitalo jää muistiin talona, jossa äiti eli. Toisaalta tunnen täällä joitakin tapauksia, joissa kouluikäisten lasten äiti halusi kuolla kotona. Olohuoneesta tehtiin sairashuone, äiti oli koko ajan läsnä perheen elämässä. Työkaverini hollantilainen serkku kuoli eutanasian kautta omassa sängyssään kotona. Hän oli todella sairas ja kotilääkäri oli valmis antamaan lopullisen ruiskeen, mikä Hollannissa on täysin laillista. Hautajaisissa serkun veli selosti koko suruväelle tapahtuman tarkkaan, miten sänkyyn laitettiin patjan päälle muovisuojus ja miten nopeasti ja helposti nainen kuoli. Kuulostaa omituiselta, mutta katolinen työkaverini sanoi, että ei ole koskaan ennen kokenut niin ihmeellistä ja kaunista hautaustilaisuutta.
Kävimme tänään pikaisesti ennen lomalle lähtöä Ginan luona. Hän on mielestäni edelleen kuihtunut, mutta niin positiivinen, kiitollinen pienistäkin asioista ja minua ihmetytti eniten, että hän näytti minulle keittiössä äskettäin ostamiaan astioita ja sanoi ostavansa vielä jotain lisää siihen astiastoon, kunhan hän paranee. Hän osaa olla kyllä niiiiin optimistinen. Kun lähdimme kotiin, Ginan mies lähti yhtä aikaa nuorimman tyttären luokse, siellä tapasivat tänään kaikki lapset ja tarkoitus oli suunnitella tulevaa aikaa mikä ei todellakaan tarkoita paranemista. Tuossa lehtiartikkelissa lukee, että palliatiivisen hoitoon pääsevät potilaat elävät keskimäärin 30 päivää. Me toivomme, että Gina saa elää pitempään ja toivomme todella hartaasti, että hän elää vielä kun palaamme lomalta kahden viikon päästä.