Viimeisen viikon aikana

Käytin Yaris-vanhukseni huollossa saamassa uuden turvatyynyn, kun Toyotalla oli takaisinkutsukampanja.

Sain taas identiteetin, kun hain uuden saksalaisen henkilökortin, joka on nyt täälläkin vihdoinkin pankkikortin kokoinen.

Posti on lakkoillut kohta kaksi viikkoa eli meille ei ole tullut kirjeitä tms. Paketteja ovat kyllä jostain syystä toimittaneet. Nyt postitoimistoihin on kerääntynyt niin paljon postia, että ovat joutuneet hankkimaan uutta varastotilaa. Voi sitä posteljooniparkaa, joka joutuu lakon päätyttyä kantamaan ne karmeat määrät postia, mutta itsepähän on lakkoillut. Kurja ihmisille, jotka odottavat jotain tärkeitä papereita tai vaikkapa pankkikorttia.

Ostimme jäätelökoneen ja teimme jo kerran herkullista mangokookosjäätelöä. Halusin koneen pääasiassa esim. lohen kanssa syötävän piparjuurijätskin tekemiseen ja haluan kokeilla myös Ferran Adriàn parmesaanijäätelöä. Keittiössä ei ole tuollaiselle rohmulle tilaa, se pääsi kellariin pöydän päälle ja on siinä aina valmis kuin partioilainen.

Nyt on pari päivää satanut kissoja ja koiria, mikä kyllä on tehnyt hyvää kasveille, mutta me ihmiset emme nyt enää kovasti tykkää. Kimalaiset ovat valloittaneet oliivipuumme, siellä on kova trafiikki ja surina, mutta kuvaan sain just ja just yhden, eivät tykänneet poseerata.

Kaupungissa on ollut paljon konsertteja, mm. AC/DC ja Taylor Swift. Saksalaisen iskelmälaulaja Helene Fischerin kahdessa konsertissa stadionilla ja sen ulkopuolella olevalla niityllä oli molempina iltoina 80000 kuulijaa. Ystäväni Gina on Helene Fischer-fan ja kun hän ei enää jaksanut lähteä stadionille, tyttäret ja miniät järjestivät hänelle oman konsertin kotiin, jossa näyttivät Helenen 2,5 tunnin konsertin DVD:ltä. Valitettavasti Ginalla oli yökkö olo sinä iltana eikä hän raukka oikein kunnolla voinut nauttia. Kunto huononee vähitellen.

Juttelin Frankfurtin lähellä asuvan ystäväni kanssa. Hänen miehensä sairastui 40 vuotiaana MS-tautiin ja on nyt hoitokodissa letkuruokinnassaa, koska ei pysty enää nielemään eli meillä on nyt siis ystäväpiirissä kaksi letkuruokinnassa.  Päätimme mennä heinäkuussa katsomaan miestä. Puhuminen ei kuulemma enää oikein suju, ei tule olemaan kovin kiva vierailu. Hoitokodista vaimo joutuu maksamaan omasta taskusta 2600 euroa kuukaudessa, Suomessahan taitaa yhteiskunta maksaa kaiken, niinhän se saisi ollakin! Nyt vaimo joutuu myymään omakotitalonsa ja hankkimaan pienemmän asunnon, että pystyy maksamaan hoidon.

Tänään meillä syötiin ilmeisesti kesän viimeinen parsa, sillä parsa-aika alkaa olla lopullaan. Ostin vähän kiemuraista laatua, kun se on ihan yhtä hyvää kuin suora, mutta paljon halvempaa. Otin varmuuden vuoksi kuvan raaka-aineista ja hyvä olikin, sillä unohdin taas ottaa valmiista lautasesta.

Huomenna lähdemme pariksi päiväksi Schwarzwaldiin, siellä on Allumiehen entisten työkavereiden + vaimojen treffit. Onneksi säätiedotus lupaa parempaa, sillä perjantaiksi on suunniteltu pitkä patikkaretki. Vi ses.