Mittwoch, 14. Oktober 2015

Erilaisia lepopaikkoja

Kolmen kuukauden aikana meillä on ollut nyt kolmet hautajaiset ja siis käyty kolmella eri hautausmaalla. Tykkään katsella vieraissa kaupungeissa, esim. Pariisissa, vanhoja hautausmaita, mutta toisaalta en ole kovin ahkera haudallakävijä, esim. äiti ja isä ovat mielessäni jatkuvasti, en tarvitse siihen hautausmaata.
Allumiehen käsipallokaverin hautajaiset olivat ihan sellaiset perinteiset, joissa arkku kannettiin kappelista hautaan ja hautajaisvieraat menivät vuorotellen haudalle, joko heittivät hiekkaa tai kukan arkun päälle hautaan.
Ystävämme Gina tuhkattiin ja hautajaistilaisuus alkoi uurnan laskulla lähisukulaisten ja meidän läsnäollessa. Uurna on puun juurella ns. metsähautausmaalla, jonne ei tule rajattuja hautoja vaan vain kivilaatta nimen kanssa.



Tällaisia "metsähautausmaita" on joko jossain kauempana metsässä että myös joillakin kaupungin hautausmailla, joilla on siihen tilaa. Täällä Saksassahan ei ole niin paljon maata kuin Suomessa ja siksi hautapaikatkin menevät muistaakseni 20v päästä umpeen, jos ei osta niitä uudelleen eli jos esim. anoppini kuolemasta on 20v, me joudumme maksamaan pari tonnia euroa, jos haluamme pitää haudan taas 20v.  Allumiehen isovanhempien haudat ovat vielä suvun omistuksessa, mutta niihin on haudattu nyt mm. appivanhempani ja Allumiehen setä.
Hautaustoimisto, joka hoiti Ginan hautajaiset, omistaa oman metsähautausmaan, jonne on mahdollisuus laittaa täysin erilaisia "hautakiviä" kuin kaupungin hautausmaille. Tässä muutama esimerkki:



Lisään tähän vielä isän vanhojen diojen joukosta löytäneeni kuvan kotikaupunkini vanhasta kappelista, sopii niin tähän vuodenaikaan. On se vähän kärsinyt digitalisoimisesta, mutta hyvä kuva edelleenkin.


Kommentare:

  1. Mie tykkään kanssa kävellä hautausmailla ja aika moni niistä on jäänyt mieleen. Yksi sellainen oli Prahan juutalaishautausmaa joskus 1983, jolloin siellä kävin. Ja Nuukin hautausmaa, sikäläistä yliopistoa vastapäätä, meren rannalla. Ei puun puuta, mutta kiviä senkin edestä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se Prahan juutalainen on jäänyt munkin mieleeni, siellä ensimmäistä kertaa kuulin/näin, että juutalaiset laittavat kiviä haudan päälle, alunperin, etteivät haaskalinnut vie ruumista .

      Löschen
  2. Ortodoksiset vanhat kalmistot Ilomantsissa ja Tuupovaarassa ovat miusta mielenkiintoisia, hillitympiä kuin venäläisten hautuumaat.
    Tuo isäsi ottama kuva on kaunis. On ne hautausmaat Länsi-Suomessa niin erlaisia kuin meillä idässä. Niissä näkyy ruotsalainen vaikutus.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ne venäläisten hautausmaat, joita näin Karjalassa, eivät olleet munkaan mielestä erityisen kauniita.

      Löschen
  3. Hautausmaat kertovat niin paljon! Kuinka monilla haudoilla eri puolilla Suomea olemmekaan matkoillamme käyneet "tervehtimässä" kauan sitten edesmennyttä sukulaista, jonka nimen on siihen saakka nähnyt vain sukututkimuspapereissa. Mikä arvokas palkkio tutun nimen löytäminen onkaan useimmiten aikamoisen ravaamisen ja etsimisen jälkeen! Lapsuudesta muistan rauhalliset vierailut äidin kanssa kesäisellä kauniilla hautausmaalla, isossa kivialtaassa kävimme täyttämässä suuren läkkipeltisen kastelukannun ja linnut visersivät rehevillä puunoksilla.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Varmaan hienoa löytää sellaisia hautoja. Sitä olen usein miettinyt, että uudet sukupolvet eivät sitten tule sellaisia löytämään, kun täälläkin saatetaan ne hävittää, kun kukaan ei maksa niitä. Mulla on enemmänkin muistoja jouluaatosta ja hautausmaasta.

      Löschen
  4. Hautausmaat kertovat todellakin paljon. Kuten Clarissakin, sieltä löydän sukuni viimeisiä sijoja. Täällä kuljen usein hautausmaan läpi, kun lähden bussilla liikkeelle. Tuo saksalaisten tapa hävittää hauta 20 vuoden kuluttua on valitettavasti tosi asia. Näinpä meilläkään ei ole appeni puolelta minkäänlaista hautakiveä jäljellä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meillä on vaan isovanhempien nimet merkitty hautakiviin, mutta kaikki häviää, kun ei ole ketään, joka meidän jälkeen ostaisi haudat uudelleen ja hoitaisi.

      Löschen
    2. Kyllä sama "hävikki" on täällä Suomessakin ainakin näillä suurilla etelän hautausmailla. Pula tilasta ym. Onhan se tietynlaista "uudelleen käyttöä", mutta usein tuntuu ikävältä, kun näkee hautausmailla niitä laputettuja hautoja eikä kukaan ota yhteyttä eikä maksa uudelleen paikkaa.

      Löschen
    3. Kalliiksi on tullut meidänkin perheelle lunastaa omaisten hautoja meidän molempien kotikaupunkien hautausmailta, kuitenkin on jo. muutama hauta päässyt häviämään. Jostakin haudasta olemme maksaneet "ikuisuusmaksun", mutta tuskin siihenkään voi luottaa.

      Löschen
    4. Me ollaan veljeni kanssa myös maksettu viisi hautaa, mutta nyt päätettiin jättää yksi maksamatta. Sen haudassa lepäävän tädin mies testamenttasi omaisuutensa sukulaiselleen, Helsingissä asuvalle rikkaalle miehelle. joka ei ole osallistunut pennilläkään setänsä haudan hoitoon, perinnöt kyllä otti mielellään.

      Löschen
  5. Hienoja nuo metsähautausmaat. Täällähän ei tuollaisia ole lainkaan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ja Suomessahan olisi tilaa ja metsiä sitä varten.

      Löschen