Mittwoch, 2. Dezember 2015

Autenttinen Australia

Neljän viikon Australian matkamme oli mielestäni oikein hyvin suunniteltu, siitä kiitokset sydneyläisille ystävillemme loman alkuosasta ja Allumiehelle lopusta. Kaikki osui nappiin  PAITSI YKSI kokemus, jota emme olleet unissammekaan osanneet suunnitella, mutta josta tuli unohtumaton kokemus. Olimme matkalla Adelaidesta Barossa Valleyn viinialueelle ja poikkesimme lounasaikaan pieneen Williamstownin kylään syömään sandwichia. Kun jatkoimme sieltä matkaa, huomasimme, että tuuli oli yltynyt ja kaatoi kylän auringonvarjoja ja liikennemerkkejä ja taivas oli erikoisen keltaisen värinen.




Sitten tulikin kännykkään tällainen ilmoitus tai sanotaan, että se _oli_ tullut kännykkään, mutta emme (oikeastaan onneksi) kuulleet sitä ja jatkoimme matkaa Tanundassa varaamaamme B&B:hen emmekä osanneet vielä pelätä mitään.


Ajoimme majapaikkaamme ja emäntä kertoi, että bushfire jylläsi 50 km päässä. Sähköt meni poikki eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta kuunnella radiota tai katsoa T-uutisia, mutta luotimme siihen, että landlady pitää meidät ajan tasalla ja sanoo, milloin on parasta lähteä käpälämäkeen. Meillä ei ollut mitään syötävää, sillä oli ollut tarkoitus mennä illalla keskikylälle ravintolaan syömään, mutta kun sähköt oli koko etelä-Australiasta poikki, eivät hellat ja kassat ja luottokorttireaderit toimineet ja kaikki ravintolat olivat kiinni. Onneksi huomaavainen emäntä antoi meille pullon punaviiniä ja lautasellisen leikkeleitä ja juustoja ja suolakeksejä. Olimme helpottuneita, että meillä oli auton tankki täynnä ja ainakin mahdollisuus lähteä autolla suuntaan, jossa ei olisi palanut.
Taivas muuttui nopeasti kellertävästä  aina vain tummemman ja vaarallisemman näköiseksi.



Allumies kiipesi ylemmäs kukkulalle ja sai kännyllä otettua näin hienon kuvan. Kukkulalta näki myös kaukana liekit, mutta niitä ei saanut kuvaan, olivat sen verran kaukana.


Onhan noista puskapaloista useinkin luettu tai kuultu televisiosta, mutta kyllä se oli vähän eri tunne, kun oli itse niin lähellä. Matkan varrella olimme usein nähneet tauluja, joissa ilmoitettiin palonvaarasta ja minkälainen vaara oli sillä hetkellä sillä seudulla, mutta onhan niitä metsäpalovaroituksia Suomessakin kuultu emmekä olleet ottaneet asiaa niin kovin vakavasti.



Illalla sähköt onneksi palasivat, sillä olisi ollut kurjaa istua siellä koko ilta pimeässä (ja pelossa) eikä kynttilänvalossa ole kiva lukeakaan. Kuulimme seuraavana päivänä, että palorintama oli ollut noin 20km levyinen ja yhteensä tuhoutui noi 80000 hehtaaria. Kahvilan tarjoilija kertoi meille seuraavana päivänä, että heidän kotinsa oli aivan tuhkan peitossa ja kahvilassa oli pakko maksaa käteisellä, kun kassa ei toiminut, vaikka sähköt palautuivatkin jo illalla.
Saimme esitteen, jossa lukee, miten pitää käyttäytyä paljon syttyessä. Käsketään esim. pitämään autossa aina patterillinen radio, että voi kuunnella ohjeita radiosta ja villahuopa, joka on tarkoitettu suojamaan ihmistä kuumuudelta. Kyllä siinä tuli sitten mietittyä yhtä sun toista riskitilannetta, miten esim. happi saattaa loppua.
Kamala kokemus se oli ja varmaan vähän eri tavalla kuuntelemme nyt uutisia Australian paloista. Ystäviemme sukulaisten luona oli bushfire ylttänyt jo muutaman kadun päähän heidän talostaan ja siinä sitten mietittiin mitä ottaa mukaansa ja milloin pakenee. Hienoa oli mielestämme, että mekin saimme kännykkään varoituksen.

18 Kommentare:

  1. Hurjaa, ei ole mitään pieniä paloja siellä, mutta näköjään niihinkin osataan varautua. Meillä nuo kukkulat palaa joka kesä pienemmällä palolla, kauempanakin kuumuus käy sietämättömäksi. Olipa teillä kokemusta kerrakseen!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onhan tuollakin jatkuvasti pikkupaloja ja jotkut kasvit jopa tarvitsee tulta ja kuumuutta avatakseen siemenkotansa.

      Löschen
  2. Kaunista! Noin kaukana en ole ollut mutta miniä asunut vuoden Australiassa... hänellä vähän sitä murretta.

    AntwortenLöschen
  3. Hienoja nuo Allumiehen kuvat, näyttää taivas tosi pelottavalta. Meillähän välistä tulee kesäsisin savua itänaapurin metsäpaloista, mutta ei tommoista koskaan ole näkynyt. Hyvä, että selvisitte pelkällä säikähdyksellä.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli se aika juttu, kun taivas pimeni niin, ettei voinut edes lukea ilman valoa eikä ollut sähköä.

      Löschen
  4. Selvisitte pelkällä säikähdyksellä, onneksi! Kerrassaan mahtavia kuvia! Vaaran mentyä ohi, olisi seuraava otos ollut varmaan tämä, niin on samaa tyyliä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Aika jännän kuvat oletkin sattunut löytämään!

      Löschen
  5. Hienoa että teillä oli onnistunut matka ja jännitystäkin mukana. Kuulumisia on jo odoteltukin malttamattomana!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. pitäis vaan jaksaa alkaa lajitteleen kuvia, mutta kun on niin kaikenlaista hommaa, kun kaikki on ollut neljä viikkoa tekemättä

      Löschen
  6. Hurja metsäpalo on ollut, mutta onneksi pääsitte pelkällä säikähdyksellä. Niiden voima on kamala. Toissa kesänähän Sahassa paloi metsää useissa paikoissa satoja tai tuhansia hehtaareja ja taivas ja ilma olivat sen mukaisia, sillä oli muutama päivä, että en voinut olla edes laivan kannella. Se tuulen ja tulen rajuus oli kauheaa. Siellähän ei sammuteta kuin jos palot uhkaavat kyliä ja silloin kuolikin muutama ihminen. :(
    Mutta miten hienoa, että matka oli onnistunut. Niitä kuvia olen ihaillut jo facebookissa!

    AntwortenLöschen
  7. Upeat kuvat! AIka hurja palo varmaankin.Täälläkin on ollut todella pahoja metsäpaloja ,kuivaan aikaan ,ikävä kyllä ja usein ihmisten huolimattomuuden/tahallisuuden vuoksi.
    Pitkä matka teillä oli ja kiva varmaan olla kotona:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. kun on oikein kuivaa, niin pensaat saattaa syttyä ihan vaan jostain auringon ja lasinsirpaleen yhteistyöstä

      Löschen
  8. Huh, miten järisyttävä kokemus. Nyt sitä varmasti tosiaan noista paloista ajattelee eri tavalla. Mutta upeita kuvia taivaasta kuitenkin. Ja tervetuloa takaisin oman maanne kamaralle.

    AntwortenLöschen
  9. No kylläpä teillä olikin seikkailua. Tuo palo onkin jo toista, mitä meidän polttamamme pikkusaari kesällä. Kyllähän noista paloista kuulee aina uutisissa, mutta että itse joutuu/pääsee noinkin läheltä seuraamaan, onkin jo toinen juttu.

    AntwortenLöschen
  10. Apua miten pelottava kokemus, mutta onneksi olitte turvassa. On ainakin kerrottavaa! ...

    AntwortenLöschen