Montag, 1. Februar 2016

Vilkas viikonloppu

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna oli vilkasta. Perjantaina meillä oli ruokavieraita ja saimme tuliaisiksi villisian viulun, jonka ystävämme olivat saaneet suoraan metsästäjältä. En ole koskaan laittanut villisikaa, syönyt kyllä joskus. Pitääpä etsiä joku kiva resepti.


Launtaina oli kauniiden aurinkoisten päivien perään aivan kamala sadepäivä ja meillä tietenkin juuri sinä päivänä patikkaporukan retki. Sateesta ja myrskystä huolimatta kävelimme 11 km lenkin Erft-joen maastossa. Kuvassa olemme saapumassa Bedburgin kaupunkiin, jossa meitä odotti kiva, lämmin ja kuiva ruokapaikka.


Matkalla metsässä törmäsimme pieniin metsäorvokkeihin ja tämä tammikuussa!


Sunnuntaina meillä kävi kivoja vieraita, kun sympaattinen lukijani Riitta Rotterdamista poikkesi hollantilaisen taiteilijamiehensä kanssa meille brunssille. Oli oikein mukavaa tavata ja juttua riitti. Ja sitten kummipoikakin tuli vielä yllättäen morsmaikkunsa kanssa juomaan lasillisen kuohuvaa.


Illaksi oli sovittu treffit ystäväparin kanssa, mutta se peruuntui kaverin migreenin takia ja me laiskottelimme sohvalla ja katsoimme Artesta Päämääränä Cold Mountain, josta tykkäsin kovasti, vaikka se olikin osittain turhan brutaali.

Kommentare:

  1. Wildschweinkeule ja ihan aito eikä tarhattu, enpä ole aikoihin syönytkään, tosi herkkua. Ennen sitä oli monestikin omalta reviiriltä ammuttuna.
    Teillä varmaan kohta alkaa linnutkin rakentaa pesää, kun on niin lämmintä.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Täällä saisi kyllä kai aika helposti riistaa metsästäjiltä. Serkkuplikka oli ostanut jouluksi eifelilaiselta metsästäjältä oliko se nyt Reh vai Hirsch, paljon halvemmalla kuin kaupasta ja hyvää oli ollut.

      Löschen
    2. Meillähän tuli aikoinaan ammuttua niin paljon riistaa, että myytin lähiseudun ravintoloillekin, itse ei kaikkea jaksettu syödä. Kilohintaa en enää muista, mutta ei kovin tyyristä ollut.

      Löschen
  2. Olipa mukavalta kuulostava viikonloppu. Mieheni täällä haaveilee, että joskus pääsisi villisikajahtiin. Suomessa sitä ei metsästetä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meillä on tuttavapiirissä yksi metsästäjä, jonka mukaan voisi päästä.

      Löschen
  3. Kiitos myös teille! Oli kiva tavata. Löysin Locatellin Made in Italy keittokirjasta villisikaraquun ohjeen (hollanniksi). Eli kannattanee katsastaa italialaisetkin keittokirjat. Terv, Riitta ja Ger

    AntwortenLöschen
  4. Se mikä on ihanaa keväässä on tietysti myös se, että kohta saa taas tuoretta parsaa. (onhan toki siihen vielä pari kolme kuukautta, mutta...) Villisikaa saa virolaisissa ravintoloissa ja kyllä sitä täällä Suomessakin jotkut tarhaavat.

    AntwortenLöschen
  5. Sehän olikin hieman persoonallisempi ja käytännöllinen tuliainen:).

    AntwortenLöschen
  6. Villisikoja tyydyn vain ihmettelemään aitauksessaan, kun ajetaan ohi, onneksi emme ole törmänneet niihin luonnossa. Tuon kuvankin ohi hyppäsin nopeasti:-))

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Nicht für Körnerfresser :-)

      Löschen
    2. Hyvässä seurassa ollaan, tässä muitakin porkkanan purijoita:-)

      Löschen
    3. :-) onkohan lihansyöjistäkin lista Wikipediassa? Vegetaarinen on o.k., mutta mulla on vähän ongelmia vegaanien ja frugaanien kanssa,alkaa olla vaikeuksia tarjota jotain ruokaa sellaisille, jotka syö vaan omenoita, jotka on pudonneet itsellään puusta.

      Löschen
  7. Eilen nähtiin todella paljon villisikojen jälkiä Kladow´ssa kävellessämme. Aitaukseen Kotikylälläni kesällä näen villisikoja aitauksen takana ja tässä meidän lähellä muuan villisika näyttää olevan kotieläimenä. Nainen taluttelee sitä narun päässä niin kuin koiraa.

    AntwortenLöschen
  8. ..hups, taisi jäädä ajatuksen alku pyyhkimättä. Lue sana aitaukseen yli!

    AntwortenLöschen