Blogihistoria

Oili Ajatuksiasaksasta-blogista heitti haasteen esitellä blogin historiaa. Etsiessäni aikanaan jotain netistä jouduin sattumalta joihinkin blogeihin ja ihastuin. Eihän minulla ollut mitään sanottavaa, mutta jonkinlainen kunnianhimo iski ja halusin yrittää, osaanko tekniikan ja itse avata sellaisen blogin ja näköjään se onnistui 1.3.2008. Siihen piti sitten laittaa joku URL-osoite enkä kiireessä keksinyt mitään fiksua ja laitoin siihen lapsuuteni pseudonimen, jonka fiksut ihmiset osaa lukea toisin(kin)päin. Sen lisäksi piti laittaa blogille nimi enkä siihenkään keksinyt mitään, kun en itsekään tiennyt mitä tänne kirjoittaisin ja siksi siitä tuli dit un dat, joka on paikallista murretta ja tarkoittaa sitä sun tätä. Ensimmäinen kuvakin suostui kuin suostuikin tulemaan blogiin, se oli pääsiäispupu ja kuva oli silloin vielä kooltaan pieni. Olin todella ylpeä saavutuksestani.

En vieläkään osaa tekniikkaa hyvin enkä uskalla kovasti muutella asetuksia. Ensimmäinen banner taisi olla yhdestä ranskalaisesta taulusta, jonka kuvasin muistaakseni jossain puutarhanäyttelyssä Loiren laaksossa,  mutta nyt se on ollut jo pitkään talorivi Krakovan juutalaisesta kaupunginosasta, siinä vanhat talot heijastuvat vastapäisen talon lasiseinään. Tykkään siitä edelleenkin enkä siksi ole sitä vaihtanut.
Sitten aloin vain laitella tänne runoja, kuvia, reseptejä, matkakertomuksia ja dit un dat. Blogi on hyvä päiväkirja, kovin usein joudun sieltä tsekkaaman jotain asiaa tai etsimään jotain kuvaa. Ensin en tajunnut lainkaan, että blogissa voi myös kommentoida enkä siis alussa huomannut vastata kommentteihin, mutta joskus sen sitten tajusin ja tajusin, että kommentithan on parasta blogeissa.
Ja kaikkien parasta on tuttavuudet, joita blogien kautta syntyy. Olen tavannut henkilökohtaisesti muutamia ihania blogikavereita ja kaksi heistä on vieraillut meilläkin.
Aina silloin tällöin olen turhautunut ja mietin blogin lopettamista, kun ei tule mitään järkevää postattavaa mieleen, mutta sitten kuitenkin jatkan. Eihän meillä olisi tänä iltanakaan näin komeita karpaloita appelsiinikarpalorosmariinikastikkeeseeni, jos en tuntisi blogiystävä Helenaa, joka toi meille niitä tuliaisina.

BLOGITO ERGO SUM (sanoisi latinan opettajani)
Ottakaapa vaan kaikki haaste vastaan,