Donnerstag, 31. März 2016

Kylässä burgundilaiskylässä

Kuten kerroin, en ollut erikoisen halukas lähtemään pääsiäiseksi Burgundiin ja ajopäivä olikin juuri sellainen, mitä pelkäsin eli satoi koko sen 600km ajan, mutta paikan päälle saavuttua sade lakkasi ja meillä oli yksi oikein aurinkoinenkin päivä. Kylä, jossa ystäväpariskunnalla on "loma-asunto", on oikein söpö ja siitä hyvä, että sieltä löytyy leipomo, posti, apteekki, kampaaja ja kaksikin pientä ruokakauppaa. Kylä on Morvandin luonnonpuistossa ja maisemat ovat kerta kaikkiaan komeat.

Tässä kylän keskellä oleva uimalampi.


pääkatu


kylän hotelli, jossa me aina yövymme


ystäviemme mökki, jonka he ostivat mummonmarkan aikaan, maksoi silloin noin 5000 euroa.



ihania hentoja kevätesikoita heidän puutarhassaan, joka ei näy kuvassa, sillä se on sadan metrin päässä talosta.


maisemia kylän ympäristössä


tuolla on kiva patikoida


ja voi tavata vaikka uteliaan hevosen


Vajaan 20km päässä kylästä on Lac des Settons-järvi, jossa voi kesällä soudella tai uida. Ajoimme sen ohi matkalla syömään, kuva on otettu puoli kahdeksan aikoihin illalla, voisi melkein olla Suomesta.


Kaverit olivat laittaneet pitkäperjantai-illaksi ruokaa ja tarjolla oli alkupalana meren eläviä. Heh heh, minähän en syö etanoita enkä varsinkaan ostereita joten söin vain katkarapuja. Pääruokana oli lampaankieltä ja minähän en syö mitään, mitä on ollut toisen suussa eli sekin jäi syömättä, mutta perunat voin ja suolan kanssa kävivät minullekin ja sen jälkeen oli tarjolla ihania juustoja, joita he olivat samana päivänä hakeneet lähikaupungin torilta, joten ei tarvinnut kyllä nälkää nähdä.


19 Kommentare:

  1. Minulta olisi jäänyt syömättä vielä ne katkaravutkin. Olisin siis elänyt voilla, perunoilla ja juustoilla. Mitä tästä opimme? Nirppanokat on rasittavia? Vai että kannattaiskohan vähän tarkistaa vieraiden nirppanokkuus ennen kuin pistää jotakin noin erikoista pöytään?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olis niiden oikeastaan pitänyt tietää. Pitäisköhän kostaa ja laittaa niille vaikka haukea, kun rouva ei syö kalaa ruotojen pelossa, mutta eihän mun sitä tartte muistaa. Mutta ei ollut tosiaan ongelma, olin iloinen, että ei tarvinnut syödä sitä kieltäkään, se oli nimittäin kuulemma kamalan sitkeää.

      Löschen
  2. No ei ollut paha hinta "mökistä". Kieltä en olisi minäkään syönyt enkä ostereita, mutta etanoita olisin. Ukkeli on opettanut minut syömään niitä. :-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei ollut kallis ja mööpelit ja astiat tuli samaan hintaan, talossa asui joku vanha mummo ja sukulaiset myivät mummon kuoltua koko höskän.

      Löschen
  3. Ostereita en ole maistanut. Aika lailla arvelen etta ei olisi mun makuun. Etanoita olen kokeillut Barcelonassa ja Marokossa. Ihan kelvollista mutta ei mikaan huippuelamys. Katkaravutkin menettelee. Kielta olen syonyt vaan naudan, ei sekaan kummosta. Eli periaatteessa olen suht kaikkiruokainen. Ainoa mika on tullut vastaan ja on yak, on silli ja raaka kala esim ceviche tyyppinen.

    Edullinen "mokki". Mikahan sen hinta nyt mahtaisi olla?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mulla ei ole kysymys mausta, uskon, että esim. etanat saattaa maistua hyvälle, mutta kun en vaan saa niitä alas. Kalaa kyllä syön myös ceviche-muodossa.
      Ei se kovin kallis mökki ole, seudulla on paljon parempia taloja myynnissä, hollantilaiset ja britit ostaa sieltä paljon taloja ja kunnostavatkin ne hyvin, tuossa talossa ei ole tehty juuri mitään, kovin spartaanista kaikki.

      Löschen
  4. No olisi nuo jääneet minultakin syömättä. Mutta onneksi tarjolla oli muutakin, niin ettei tarvinnut näkäisenä pöydästä nousta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Juustot oli erinomaisia ja ranskalainen patonki on paljon parempaa kuin saksalainen.

      Löschen
  5. Tiedän yhden joka söisi aina (mieluiten) saksalaista makkaraa eikä koskaan juustoa vahingossakaan. HK

    AntwortenLöschen
  6. Jos nuo pöydän antimet eivät olleet minunkaan mieleen, niin maisemat sitten sitäkin enemmän!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Maisemat on mahtavat, harmi, että oli hämärää, kun olimme lenkillä ja vain känny mukana.

      Löschen
  7. Hitsit, olisit kerännyt oman osuutesi, laittanut sievään pakettiin ja lähettänyt minulle. Olisin syönyt kaiken kieltä myöten :)

    AntwortenLöschen
  8. Ihana ateria:)En minäkään syö ostereita. Venezuelassa tulivat rannalla myymään tuoreita ostereita suurissa tynnyreissä,Eksä osti aina kun pitää niistä,minä yritin kerran ja meinasin ..no oksentaa...Kaunis lomapaikka teillä tuolla Burgundissa:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tunnen monta, jotka syökin ostereita vain jossain rannikolla, jossa ne tulee tuoreena suoraan merestä.

      Löschen
  9. Mä olen aina kauhuissani noiden ruokajuttujen kanssa, päivälliskutsut aiheuttavat aina jonkinasteisen paniikin. Olen joutunut syömään ihan kamalia asioita, tuedän että ne etanatkin ovat joskus vielä edessä...

    Mutta kaunista tosiaan siellä kyläpaikassanne on.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ennen mäkin pelkäsin ihan kamalasti, mutta nyt ehkä uskallan sanoa, että en syö. Pahimmassa tapauksessa antaisin itselleni luvan hätävalheeseen ja väittäisin olevani allerginen. Yksi tuttavamme ei voi sietää tomaattia ja vaikka hän aina sanoi, että ei saa olla tomaattia, hän silti usein sai ruokaa, jossa sitä oli, mutta nyt hän on alkanut sanoa, että ei tomaattia, olen allerginen sille ja se toimii.

      Löschen
  10. Oi, ostereita! Ne ovat ihania tuoreena ja etanatkin menettelevät! Äsken muuten olimme päivän hiihto- ym retken jälkeen syömässä taas toisenlaista perinneruokaa toisen serkun luona. Täällä on ollut upea hankikanto monena päivänä, ja etelässä kai kukkivat lumikellot ja krookukset minun puutarhassa. Olette olleet upeissa maisemissa!

    AntwortenLöschen