Montag, 25. Juli 2016

Kauhua Münchenissä ja Hombroichin museosaari

Meillä oli viisi päivää ystäväpari Baijerista ja olimme perjantaina heidän kanssaan ulkona syömässä. Kun sitten joskus kymmenen jälkeen lähdimme kotiin, ystäväni huomasi, että hän oli saanut pojiltaan viestin, jossa luki, että kaikki on o.k. ja äiti ihmetteli, miksi molemmat aikuiset pojat kirjoittaa noin. Kumpikaan pojista ei vastannut puhelimeen. Ensimmäinen ajatus oli, että Baijerissa oli ehkä ollut taas rajuilma tms. Kotona sitten näimme televisiosta Münchenin kauhudraaman ja ystäväni sai vihdoin nuoremman poikansa puhelimitse kiinni. Poika oli ollut tyttökaverinsa kanssa Karlspatzin eli Stachuksen lähellä diskossa, kun tuli uutinen, että siellä ammutaan. Kaikki ihmiset olivat syöksyneet pakoon ja syntyi kamala paniikki. Poika oli kävellyt tyttökaverinsa kanssa 7-8km pois kaupungista veljensä asunnon suuntaan ja saanut sitten veljensä puhelimitse kiinni ja tämä vei heidät lopulta kotiin Starnbergiin. Automatkakin oli ollut monimutkainen, kun niin monet kadut oli suljettu. Vielä nytkin poika kertoo miten kamalaa kaikki oli ja kamalinta oli kuulemma ihmisten kirkumiset paniikkitilanteessa, ne palaavat edelleen aina hänen mieleensä. Taas tuntuu entistä pahemmalta, kun tuollaista sattuu lähipiireissä.

Muuten oli ystävien kanssa oikein kivat viisi päivää, alussa vähän tukahduttavan kuumaa, mutta sitten kivan lämmintä ja kaunista säätä. Yhtenä päivänä teimme autolla kierroksen lähiseuduille ja ensimmäisenä menimme Hombroichin museosaarelle, joka on Erft-joen niityillä kauniissa luonnossa.



Tässä rakennuksessa on aivan mahtava akustiikka ja miehet lauloivat duettona Sonnenschein und Regenbogen, joka oli aikanaan heidän käsipalloporukkansa hymni, joka laulettiin suihkussa, jos oli voitettu peli.




Alueella oli Anatol Herzfeldin entinen ateljee. Anatol oli kuuluisan performanssi- ja installaatiotaiteilija Joseph Beuys'in oppilaita.



Monessa alueen rakennuksessa on näytteillä taidetta.


Saaren keskellä on kahvila, josta saa ilmaiseksi pientä purtavaa, tällä kertaa tarjolla oli mm. keitettyjä perunoita rahkan kanssa ja erilaisia herkullisia leipiä ja voita ja juomia. Varjopaikat olivat kysyttyjä.


Eläimiäkin näkyi, tuossa istuessamme meitä tuli moikkaamaan mm. tällainen otus


ja lammen rannalla oli maassa kauniita "harakanvarpaita" .


Hombroichista ei ollut pitkä matka Düsseldorfiin, jossa vieraat (entiset düsseldorflaiset) halusivat nähdä meediasataman, joten sitten ajeltiin sinne.


Ja kotimatkalla poikkesimme vielä Brauweilerin luostarin kirkkoon, jossa Gestapo piti aikanaan Adenaueria vankina. Muistona siitä on kirkkoon tehty ikkuna, jossa Adenauer on Daniel leijonien luolassa ja siinä yläpuolella Hitler paholaisena.


Kommentare:

  1. Oli kyllä kauhea tapahtuma ,ja muutenkin monta ikävää tapahtumaa Saksassa samalla viikolla.Kun näin uutisen otin heti yhteyttä muncheniläiseen ystävääni,mutta hän ja molemmat lapset olivat onneksi eri suunnassa kuin se missä tapahtui.
    Kaunis paikka tuo saari,ja ihanan vihreää!Dusseldorfissa olen melkein ollut,ajoimme pikaisesti sinne ja sieltä ohi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Viime päivinä on tosiaan Saksassa tapahtunut vähän liikaa noita kamalia juttuja.

      Löschen
  2. Miten hullua, ajattelin. Mutta nyt kun työkseni olen "hullujen" kanssa, en enää ajattele. Tässä ole mitään "hulluuden" kanssa tekemistä. Pahuuden sen sijaan on. Mitä pahuutta, joka iskee viattomiin, umpimähkäisesti. Sairasta pahuutta. Ja tuntuu ruokkivan jokainen isku toista.

    AntwortenLöschen
  3. Olipa taas mielenkiintoinen kierros, kiitos tästä. Mikä tuo valkoinen eläin sitten oli, jäi vaivaamaan...?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Piisamiksi me sitä luullaan. Aika lähelle se tuli, oli ilmeisesti tottunut ihmisiin.

      Löschen
  4. Ranskassa oli ihmisillä masentunut mieli Nizzan takia ja vähitellen nousi viha ja raivo, mitä se colère oikein on suomeksi. Nyt sitten Saksassa tätä "hullujen" idioottimaisuutta. Pitää tehdä itsestä mahdollisimman suuri numero ja vahingoittaa mahdollisimman montaa sivullista.
    En ole varmaan koskaan aikaisemmin odottanut Suomeen pääsyä niin paljon kuin nyt. Tietysti missään ei ole täysin varmaa ja turvallista. Pääsempä kuitenkin pois täältä. Säätkin on mitä milloinkin. Alppivaellussäitä ei ole ollut vielä oikeastaan ollenkaan.
    Teille hauskaa häämatkaa. B:kö se on menossa naimisiin?
    paskeriville

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meillä on loistavat säät, mutta naapurit on lomalla Baijerissa ja valittivat kaatosadetta. Nizza oli kyllä kamala, skottituttavat olivat menossa sinne just sinä päivänä, mutta muuttivat mielensä ja menivät Cannesiin, mikä onni.
      Juu, B menee naimisiin. Hauska juttu muuten, kun oli pari viikkoa kuljettanut täällä filmiasioissa olevaa näyttelijää ja kertonut menevänsä naimisiin ja Jeffrey halus maksaa hääpuvun.

      Löschen
  5. Münchenistä kuuluneet uutiset vetivät kyllä hiljaiseksi, monestakin syystä. München on muuten yksi lempikaupunkejani, seurasin uutisia hyvin tarkkaan.

    Mutta onpa ihanan oloinen saari! Vaikka mitä nähtävää. Minuakin mietityttää, että mikä ihmeen otus tuo kuvaamasi eläin oikein on.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä se hiljaiseksi veti ja ihmetyttää. Yksi meidän tuttu on rikospoliisi Münchenissä ja hän sanoi välttelevänsä Marienplatzia, mutta nyt oli kohteena tuo ostoskeskus.

      Löschen
  6. Nyt tuntuu jo siltä, että muita kuin ikäviä uutisia maailmalta ei kuulekaan!
    Münchenistäkin on kivat muistot, mutta ei tästä nyt lähdetä enää Eurooppaa kiertämään yhtä huolettomasti kuin aikaisemmin. Toisaalta, turha sitä pelossakaan elää.
    Olisipa ollut hienoa kuulla tuo duetto:-)

    AntwortenLöschen
  7. Kaikki tulevat niin paljon lähemmäksi heti kun tuntee/tietää jonkun. Milanossakin näkyi poliiseja, sotilaita ja vartijoita paljon enemmän kuin ennen. Esim. jokaisella metroasemalla oli konepistoolien varustettuja tyyppejä puhumattakaan Duomen edessä olevalta aukiolta. Mutta täytyy jatkaa elämistä kuten ennenkin, muuten pahuus voittaa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, ei saa antaa periksi! Mun puolesta saa olla kaikkialla videovalvonta enkä vastusta full body scanneria lentokentällä.

      Löschen
  8. Nämä uutiset saavat ihon kananlihalle ja kauhun mieleen. Mihin yleensä kukaan enää uskaltaa mennä, kun mitä tahansa voi sattua. Me seurataan varsin tarkkaan uutisia ja surraan uhrien ja omaisten puolesta. Nyt saisivat jo nämä pahat saada palkkansa ja elämä tulla normaaliksi. Vaan tuskinpa pahuus maailmasta loppuu.
    Mukavia kuvia olet postannut, niistä nautin täysillä, kiitos.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Pakko sitä on yrittää elää normaalisti, tosin nyt en kyllä lähde keskustaan, kun siellä liikkuu niitä eeläisiä ja antieeläisiä.

      Löschen