Nurkan takana oli kaupungin komein aukio Alter Markt ja sieltä löytyi kivoja baareja ja ravintoloita.
Samoin Nikolain kirkko, josta löytyy maininta vuodelta 1276. Kölnin tuomiokirkkoahan alettiin rakentaa 1248.
Kirkko on saneerattu ja siinä käytetty alkuperäisiä värejä, joista minä pidin, mutta jotkut muut eivät.
Sytytin kaikille lukijoille kynttilän antamaan valoa tiellenne.
Aamun sateesta huolimatta lähdimme seuraavana aamuna Rügenin saarelle. Tarkoituksena oli näyttää ystäville liitukalliot, mutta valitettavasti tie alas oli suljettu ja pääsimme ainoastaan "parvekkeelle" katsomaan ja sieltä ei saanut minkäänlaista käsitystä paikasta.
Tästä kohtaa kuningatar Victoria on kuulemma ihaillut maisemaa.
Parasta paikalla oli oikeastaan se metsälammikko, josta edellisen postauksen kuva on.
Proraankin poikettiin, kun freiburgilaiset eivät olleet sitä koskaan nähneet. Se on niin kamala, että en viitsinyt ottaa kuvia paitsi rannasta, joka oli oikein söpö. Sade lakkasi kuten kuvasta näkyy.
Matka jatkui Sellinin kylpyläkaupunkiin, joka on tunnettu mereen rakennetusta sillasta rakennuksineen. Sellinistä löytyy myös komeita vanhoja huviloita, joita en ehtinyt kuvaamaan, sillä taas ukkospilvi yllätti ja juoksimme nopeasti autolle.
Tästä kuvasta ei vielä oikein usko, että jonkun ajan päästä tuli kamala tuuli ja sadekuuro. Rantakorituolit ovat saksalaisten rantojen tärkeimpiä varusteita. Niissä on hyvä istua auringon ja tuulen suojassa ja istuimen alla on kaksi laatikkoa, joihin voi laittaa kamansa ja käsinojasta saa nostettua pienen pöydän eli kätevä keksintö.
Toisella puolella siltaa oli vain valkoisia korituoleja, mielestäni tästä tuli ihan hauska kuva värittömyydestä huolimatta.
Houkuttelevia paikkoja ja minä kyllä pidän kirkon väreistä.
AntwortenLöschenVärit on ehkä oudot eteläsaksalaisille katolisille, mutta ne on ne alkuperäiset ja niinhän pitääkin olla, että ne säilytetään.
Löschen✿ Kiitokset ahkeralle kuvaajalle, oli hienoa päästä mukaan tällekin matkalle!
AntwortenLöschenvar så god
LöschenHieno retki taas,kiitos virtuaalikierroksesta.Upeat nuo kalliot ja vihreät niissä:)
AntwortenLöschenTuosta mereen rakennetusta jutusta tuli ihan mieleen Perun Limassa oleva ravintola,La Rosa Nautica,joka sekin on rakennettu meren päälle.Kävimme siellä syömässä eksän asiakkaan kanssa.
AntwortenLöschenhttp://www.larosanautica.com/
Onpas komea, monta numeroa isompi kuin tuo saksalainen
LöschenAivan ihania. Tuo silta taloineen ja nuo tuolit. Tuollaisen minä voisin ottaa meidän pihalle.
AntwortenLöschenKyllä noita joskus näkee yksityistenkin pihoissa.
LöschenMe menimme viime vuonna tuolla seuduilla (http://campasimpukka.blogspot.fi/2015/06/viisi-paivaa-ja-kuusi-maata.html) Tuo Prora oli kyllä tosi kiinnostava karmeudessaan. Olimme kuulleet siitä alunperin englantilaisen Julia Bradburyn kävelysarjoista,
AntwortenLöschen
LöschenKävin uudelleen lukemassa postauksesi. Mekin poikettiin kotimatkalla yöksi Bremeniin, kun ei viitsitty ajaa 800km kotiin ilman paussia ja löydettiin kiva ruokapaikka Schröter's Leib und Seele, siinä ei ollut muuta vikaa kuin toi heittomerkki nimessä, se on englantia, saksaksi pitäis olla Schröters.
Aivan ihania kuvia, ja varmasti mielenkiintoinen kierros! Minäkin tykkäsin kirkon väreistä. Mutta nyt haluan tuonne Proraan...
AntwortenLöschenHuh, on siellä aika omituinen kuolleen kaupungin tunnelma, vaikka yhdessä osassa taitaa olla retkeilymaja ja jossain jo asuntoja.
LöschenOlisipa kiinnostavaa käydä tuolla. Kiinnostavaa historiaa ja kauniita paikkoja. Saksassa on kyllä paljon nähtävää.
AntwortenLöschenTuolla on se hyvä puoli, että ei ole ollut teollisuutta eli ei ole sodassa pommitettu eikä itäsaksalaisilla ollut varaa pilata niitä eli kaikki on pystytty saneeraamaan alkuperäisen näköiseksi.
LöschenAllu, lainasin tästä nyt kiireessä ja luvatta kuvan yhteen Yyterin suunnitelmajuttuun: Kiitos♥♥♥ Minä niin pidän noista tuoleista...Laitan sun linkin.
AntwortenLöschen