Donnerstag, 12. Januar 2017

Kolmen tähden mässäilyä

Sain synttärilahjaksi illallisen kolmen tähden Vendome-ravintolassa Bensbergissä, jonne on meiltä matkaa vajaa 40km. Sinne pääsisi meiltä suoraan ratikalla, jos jaksaa istua 50 min ratikassa, mutta lahjaan sisältyi myös yöpyminen hotellissa, joten säästyin ratikkamatkalta ja menimme autolla.

Vendome on Saksan jos ei paras niin ainakin parhaita ravintoloita ja oli pitkään ollut haaveeni , joka nyt sitten toteutui. Emme olleet sen enempää miettineet viikonpäivää, jolloin menemme eli aivan sattumalta se oli keskiviikko ja keskiviikkona ja torstaina ravintola tarjoaa viiden ruokalajin menun, johon kuuluu viinit ja kahvi, hintaan 215€, mikä on pilkkahinta tuon luokan ravintolassa.

Sisustus oli vähän askeettinen, mutta näkymät ikkunasta sitäkin hienommat, sillä ravintola on kukkulalla, josta näkyy kaukana laaksossa Köln tuomiokirkkoineen eli kaunis taulu, muuta ei tarvita. Palvelu on loistava, tuntui, että meitä odotettiin ja meistä pidettiin todella hyvä huoli. Positiivista oli mm,, että meidän annettiin rauhassa juoda aperitiivit ja tutkiskella ruokalistaa, kun joissakin ravintoloissa hoputtavat tilaamaan ja saattavat tuoda ruoan ja viiniä jo, vaikka lasissa olisikin vielä kuohuvaa aperitiivia. Söimme molemmat aika lailla samat ruoat paitsi pääruoka oli eri ja siinä myös sitten viini, sillä Allumies ei juo enää juuri punaviiniä refluxinsa takia.

Amuse gueule koostui "toffifeestä", joka oli tehty hanhenmaksasta ja piemontlaisesta hasselipähkinästä ja sen lisäksi oli tarjolla munankuoressa "croque monsieur" ja keskellä kuvaa on borssi-macaron, kaikki aivan taivaallisen makuista.


Seuraavana oli hanhenmaksaa, tyrnimarjacoulis, saksanpähkinäkreemi (joka oli ihan pähkinän näköinen, vaikka siinä ei ollutkaan kokonaista pähkinää) ja omenagelee.


Kampasimpukoita kaviaarin ja jäädytetyn kookosliemen kanssa.


Pyökkipuusavustettua forellia ja sen kanssa blini, jonka päällä oli nieriän mätiä. Forellin päälle raastettiin kuusenpihkaa, enpä ole ennen sellaistakaan syönyt, ei tainnut pula-aikana olla herkkuruokien lajissa.


Minä söin pääruokana ranskalaista ankkaa fenkolikrokantin, aasialaisten juuresten ja maapähkinäkreemin kanssa.


Allumies tilasi jänistä.


Eka jälkkäri oli passionhedelmätorttu basilikajäätelön ja safranaprikoosikastikkeen kanssa.



Toinen jälkkäri koostui pienenpienistä Magnum-jäätelöpuikoista, tietenkin homemade, kahvimacaronseista, hedelmägeleestä, minttu-sitruunaruoho-ilmasuklaasta ja tuoksumataralla maustetuista sellaisista, joita ei ainakaan Saksassa saa enää kutsua nimellä neekerinpusu.


Viinit synkkasivat hienosti eri ruokalajien kanssa ja oli taas kiva oppia tuntemaan jotain uutta, kun usein tilaa sitä, mistä tykkää ja minkä tuntee. Kahvi kuului myös menun hintaan ja sen kanssa tarjoiltiin vielä varmaan 20 eri lajia talon patisseurin tekemiä suklaakonvehteja, vahinko, ettei enää jaksettu kokeilla.

Menu on meille juuri sopiva, ei ollut enää nälkä eikä myöskään tullut ähky. Seuraavaksi isompi menu olisi ollut kahdeksan ruokalajin ja maksanut ilman viinejä 230€, mutta sitä emme olisi varmaan jaksaneet syödä. Naapuripöydässä tarjottiin kymmenen lajin menu, hintaan 265€, mutta olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut syödä niin paljon. Ravintola ei ollut täynnä, varmaan ihmisten joulusyömisien takia, mutta sitä se on varmasti viikonloppuna, kun huonekalumessut alkavat ja hotellihuoneet ovat astronomisissa hinnoissa ja ravintolat täynnä koko Kölnin seudulla.

Onhan se aika hulppea paikka ja ruoka on todella hyvää.

kuva täältä:

Kommentare:

  1. Tuo kampasimpukka-annos näytti ihanalta, muuten muutama aika hajanainen annos. Mutta uskon, että oli upea. Laitan ravintolan meidän to eat-listallemme, kyllä me siellä kulmilla taas ollaan joskus.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kuvassa näyttää ehkä ihmeelliseltä, yritin vähän salaa räpsiä niitä.

      Löschen
  2. Olipa ihanan herkullinen,ja kauniskin syntymäpäivälahja:)

    AntwortenLöschen
  3. Saitpa hienon lahjan suukkoineen kaikkineen. Älä nyt naura, mutta en tiedä, miksi minulle tuli noista annoksista mieleen Matissen myöhemmät työt, tai myös tämä :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. ehkä chef on Matissen ystävä, kun on kai Ranskan ystävä ainakin ravintolan nimen perusteella

      Löschen
  4. Sie sait lahjan ja Allumies tuli mukaan! Näyttää herkulliselta; aika paljon on terveellistä pähkinää, joka ei sitten minulle olisikaan niin terveellistä. Minunkin pitää huomenna tilata pöytä viikon kuluttua, yksi meidän vieras (työ) pitää viedä syömään ja sen paikan listalla, jonne ajattelin hänet viedä, oli myös jänistä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Pähkinää on kyllä melkein joka paikassa, sinä raukka.

      Löschen
  5. Mina en varmaan olisi edes raaskinut syoda noin upeita taideteoksia! Mutta hieno elamys varmaan. Voisin kokeilla kerran elamassa vaikka olisin varmaan suht hukassa noin hienossa paikassa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei siellä kuule tarvi olla hukassa, ihan iisiä menoa, ei mitenkään jäykkää eikä edes asiakkaat olleet mitenkään ihmeellisissä juhlavaatteissa. Ajattelin tossa, miten vielä 1960-luvulla oli Suomessa: miehet vain kraka kaulassa ravintolaan, nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan, varmaan ihan uskomatonta nykyajan nuorille.

      Löschen
  6. Oli monenlaisia makuja, ja näytti kauniille:). Minä en osaisi varmastikaan käyttäytyä noin hienossa paikassa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niinkuin tuossa just sanoin, ihan iisiä menoa, tarjoiloiden kanssa voi laskea leikkiä (meidän perheestä yksi tekee sitä) ja ihan mukavaa.

      Löschen
  7. Hienoja annoksia, toisinaan olemme käyneet noin hienosti syömässä. Minuun vain iskee aina se nuukuus, "tämänkin annoksen hinnalla saisin lentolipun vaikkapa...". HKmies tietysti pääsee jopa tuollaisiin pöytiin työnsä puolesta. Terveisin HK

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Noilla hinnoilla pääsee nelihenkinen perhe Mallorcalle all inclusive-hotelliin viikoksi, mutta mä en sinne jostain syystä halua. :-)

      Löschen
  8. En mäkään, mutta jos oman lentonsa kuittaisi. HK

    AntwortenLöschen
  9. Eihän noita voi syödä, kun ovat niin kauniita...

    AntwortenLöschen