Freitag, 10. Februar 2017

Viikkokatsaus

Tälle viikolle sattui paljon ohjelmaa. Maantaiiltana oli sinfoniaorkesterin konsertti, jossa solistina norjalainen viulisti Vilde Frang, taitava tyttö, mutta niin hirveän laiha, että tuli heti mieleen anoreksia ja sekä ystäväni että minä pidimmi melkein silmämme kiinni.

Tiistaina oli Oma Marthan hautajaiset, liikuttava tilaisuus, vaikka kuolemaa osattiinkin odottaa ja se tuntui luonnolliselta. Kukkalaitteemme oli mielestäni todella kaunis.


Liikuttavinta hautajaisissa oli 10 päivän ikäisen Antonin kukat 103 vuotiaalle isoisän äidille. Nauhoissa luki  vasemmalla "Etwas von dir bleibt hier" (= jotain sinusta jää tänne) ja oikealla puolella "allekirjoituksena" Anton. Teksti on kölniläiselle originaalille Trude Herrille tehdystä jäähyväishymnistä Niemals geht man so ganz. Kuva on vähän huono, kun otin sen vähän niinkuin salaa, täällä ei ole tapana valokuvata hautajaisissa. Suomessahan se oli ennen aivan yleistä ja isäni, joka oli valokuvaaja, kävi säännöllisesti ottamassa hautajaiskuvia. Onko se edelleen yleistä?


Keskiviikkona me kutsuimme pohjois-Saksasta tullutta suruväkeä meille syömään. Tein ison kattilallisen jambalayaa ja se menikin hyvin kaupaksi ja hautajaisjärjestelyistä väsyneet ystävämme olivat kiitollisia kivasta illasta. Kiellosta huolimatta toivat kukkia.



Torstaina teimme retken Ruhrin alueelle Bochumiin, jossa on parhaillaan mielenkiintoinen näyttely, jossa käsitellään natsien taidepolitiikkaa. Näyttelyssä on esillä natsien propagandakitschiä ja vastakohtana vainottujen taiteilijoiden tauluja, ns. Entartete Kunst, joka on näköjään käännetty suomeksi rappiotaide.  Hitler rakasti tauluja, joissa oli saksalaista perheidylliä, vaaleahiuksisia lettipäisiä naisia ja punaposkisia lapsia tai atleettisia urheilijoita ja julisti pannaan monia nykyaikana arvostettuja taiteilijoita. Kun tässä populismi valitettavastj kokee taas renessanssia, niin on hyvä tehdä tällaisia näyttelyitä ja muistuttaa ihmisiä vanhoista synneistä.

Valitettavasti näyttelyssä ei saanut ottaa valokuvia, joten piti keskittyä kuvaamaan bochumilaisiin baareihin. Tässä kahvilassa roikkui katossa metallisia koreja, joihin kaivosmiehet ripustivat vaatteensa ja todella jännä vessa, jossa oli lavuaarina isot kattilat ja saippuakuppina kauha, tosi kivoja ja erikoisia yksityiskohtia, jotka saivan hymyn huulille.




Kommentare:

  1. Oliko tuo baarikokonaisuus kiva; en oikein osaa sanoa tykkäisikö vai ei siitä noiden kuvien perusteella.

    Joko siellä alkaa tulla kevät?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me tykättiin siitä baarista. Kevät ei nyt taas ole tullakseen, öisin on hallaa. En ole koskaan kokenut Saksassa ollessani näin kylmää talvea ja meillä on täällä vielä paljon lämpimämpää kuin Berliinissä, Hampurissa ja Münchenissä.

      Löschen
    2. Muistan useammankin kylmän talven Saksassa. Yksi oli 78/79, jolloin oli jopa alle -30 ja lunta piisasi pitkään. Toinen tosi kylmä oli 86/87, lämpötiloja ca. -26. Nämä molemmat olivat Ostwestfalenissa, mikä nyt ei niin korkealla sijaitse. Monesti oli pääsiäisenäkin lunta.

      Maikki

      Löschen
    3. On sitä toki pakkasta ollut Saksassakin, mutta en ole tuollaista Kölnissä koskaan kokenut. En tuossa kommentissa tarkoittanutkaan yhtä pakkaspäivää vaan tarkoitin enemmänkin pitkää kylmäkautta. Me nukutaan oikeastaan aina ikkuna auki, mutta tänä vuonna se on ollut hyvin paljon kiinni, siitä tiedän, että nyt on normaalia kylmempää. Ystävämme Freiburgissa, Starnbergissä ja Schleswig-Holsteinissa ovat kun ollaan soiteltu aina ihmetelleet, kun heillä on ollut saksalaisittain kova pakkanen ja meillä plussan puolella.

      Löschen
  2. Oi Augusta-Kranken-Anstalt ja Bochum! Nostalgisia tunnelmia tulee mieleen, lukiokesän ensimmäisestä kieliharjoittelupaikastani. Tuota kahvilaa ei tietenkään silloin ollut, mutta kaivosmiesten rekvisiittaa näkyi muualla, eli syvällä Bergbaumuseum'issa

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niin tosiaan, sun entistä kotiseutuasi. Sun pitäis kyllä tulla nyt sinne, on niin paljon tapahtunut, tuo museo oli esim. todella kauniissa puistossa, ei lainkaan uskoisi olevansa kaivosalueella. Bergbaumuseumissa ei olla käyty, se on varmaan mielenkiintoinen ja tarjoilijakin suositteli sitä.

      Löschen
  3. Kun minä tulin Saksaan lopullisesti vuodenvaihteessa -78/-79 niin täällä oli todella kylmää ja hirvittävän paljon lunta. Finnjetillä hakattiin jäätä ulkona, eikä siten sinne päässyt. Lunta piisasi koko talven ja kun olimme Berliinissä käymässä keväällä, näkyi sulavassa lumessa koirien jätöksiä niin paljon, että ei Berliini silloin oikein kutsunut. Tänne me kuitenkin lopulta kotiuduimme.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Berliinihän on tunnettu niistä koirien jätöksistä. Inhottaa ne ihmiset, jotka ei huolehdi koiristaan.

      Löschen
    2. Piti vielä sanoa, että meillä on täällä taas purukumiläiskiä joka paikassa, ei sekään ole kiva.

      Löschen
  4. Jotenkin tuntuu, että Saksassa on tyylikkäämmät, omaperäisemmät ja jopa kauniimmat kukkasidonnat. HK

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On varmaan, esim. Ranskassa kukkakimput on mielestäni aika tylsiä verrattuna Saksaan, mutta on täälläkin sellaisia ihan tavallisiakin kukkakauppoja, mutta kyllä useimmat sitoo kauniisti.

      Löschen
  5. Aika erikoinen kahvila,en ole ihan varma tykkäisinkö mutta mielenkiintoiselta näyttää. Ajatus pienen Antonin kukissa on kaunis:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei ole ilmeisesti suomalaisten makuun, meistä se oli tosi jännä paikka.
      http://baristoteles.de/event

      Löschen
  6. Onpa teillä ollut vauhdikas viikko. Myös minä olin tällä viikolla sinfoniakonsertissa Turun tuomiokirkossa. Siellä esitettiin orkesteriversiona Beethovenin Prometheus. Upea teos! Todella kaunis tuo teidän kukkalaitteenne. Kyllä täällä edelleen kuvataan hautajaisissa. Myös valokuvaaja voidaan tilata, ellei omasta väestä ole kuvaajiksi. Aika erikoinen baari tuo, jota olit kuvannut. Hauskoja yksityiskohtia.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eipä ollut teilläkään konsertin puitteissa moittimista, kaunis kirkko.

      Löschen
  7. Juu, edelleen Suomessa kuvataan hautajaisissa! Olin viime kesänä sedän hautajaisissa ja valokuvaaja oli palkattu. Ja hän kyllä otti kuvia koko rahan edestä, kaikki vieraat piti kuvata haudan laidalla, minua hieman haittasi kun haudan äärellä en oikein pystynyt keskittymään omaan suruun. Maassa maan tavalla, ja Suomessa vähän teatterimaisesti...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Suomessa asuessani se oli ihan normaalia, mutta nyt ehkä tuntuis vähän oudolta.

      Löschen
    2. Toi teatterimaisuus ilmeni varsinkin, kun adressit (eli kukkakimpuun liitetyt kortit tai nauhat) luettiin siunauskappelissa arkun edessä ääneen, seisottiin hetki paikalla ja palattiin sitten istumaan. Kyllä se tuntu odolta, vaikka olikin melkein vain suku paikan päällä.

      Mummon ja ukin hautajaisista on olemassa kokonaiset kuvaalbumit. Minä kyllä tykkään siintä, että ne molemmat albumit ovat valkoisia, samoin arkutkin olivat päälystetty valkoisella kankaalla. Ei niinkään synkkämustaa kun Saksassa.

      Löschen