Ecuadorin kontrasteja

Poikkesimme Ecuadorissa Imbaburan provinssissa olevaan kouluun, jonka on perustanut 1990-luvulla saksalainen Elisabeth Munz ympäristön köyhien inkkarilasten kouluksi. Matkamme järjestäjä tukee koulua taloudellisesti ja saimme kurkata sisälle.

Ketsuapoikien tukka on usein poninhännällä ja oli vaikea tunnistaa tytöt ja pojat, tässä alemmassa kuvassa ilmeisesti pojat pelaavat jalkapalloa.

Ihanat pienimmäiset lauloivat meille. [KLIK], olisin mielelläni ottanut ne kaikki ihanat ipanat mukaani. Koulussa on myös musiikin ja tanssin opetusta ja isommat tytöt esittivät meille tanssia.

Mielellämme jätimme koulun kassaan osan dollareistamme. Ecuadorhan on siitä kätevä maa, että valuutta on US-dollari.

Kontrastina köyhien kouluun oli sitten käynti upporikkaan ruusuviljelijän luona. Ecuador kuuluu maailman suurimpiin ruusujen toimittajiin. Joskus mietitään, kannattaako saastuttaa ilmaa ja kuljettaa ruusut lentsikalla Eurooppaan, mutta ei taida Hollannin lämmitetyt ja valaistut kasvihuoneet olla ekologisesti kovinkaan paljon parempia.

Ruusut lajitellaan (urakkapalkalla) telineissä värin ja pituuden mukaan

ja pakataan usein jo paikan päällä  kimpuiksi, joita me sitten ostamme täällä vaikkapa supermarketista.

Saimme käydä myös ruusuparonin  1900-luvun alussa rakennetussa talossa

jossa oli aivan joka huoneessa valtava ruusukimppu. Täällä ei ole pikkurahan puutetta.

Herrasväen hattuja oli  esillä eteisen naulakossa.

Ruusujen kysyntä vaihtelee kovasti ja kun eurooppalaiset ovat ostaneet vähemmän ruusuja, on pitänyt etsiä uusia markkinoita ja niitähän on löytynyt mm. Kiinasta. Tässä teille maanantain piristykseksi Kiinaa varten kasvatettuja ruusuja. Yägh!