Samstag, 8. April 2017

Ecuadorin vuorille

Galapagokselta lensimme ensin Quitoon ja satuimme näkemään koneesta lumihuippuisen Cotopaxin tulivuoren, harmi, että ei ollut kamera käsissä,  ja jatkoimme sieltä matkaa bussilla Panamericaanaa pitkin korkeammalle Andeille. Majapaikkamme oli Hacienca Cusin lähellä Cotacachin Cayapas-luonnonpuistoa. Verrattuna Galapagoksen hurjiin lämpötiloihin (+37C) vuoristossa oli viileää ja vähän pelkäsin miten selvitään, jos hotellissa ei ole lämmitystä, mutta meidän huoneessa olikin yllätyksenä sähköpatteri ja vuoteisiin laitettiin illalla lämminvesipullo, joten ei tarvinnut palella.


Lobbyn takassa oli aina tuli ja tässä oli kiva istuskella illallista odottaessa. Meidän lisäksi hotellissa taisi olla vain kaksi muuta ihmistä ja ne ovat kuvassa.


Haciendan piha oli todella kaunis. Talossa järjestetään kuulemma paljon häitä ja mikäs noissa puitteissa olisi juhlia.





Ensimmäisiä kävelyharjoituksia ohuessa ilmassa oli kiipeäminen Cotacachi Cayapas-luonnonpuistoon ja vaikka ei korkeusero ollut kovin iso, kyllä siinä jokainen vähän läähätti.




Onneksi matkan varrella oli paljon kauniita kukkia ja oli hyvä tekosyy jäädä niitä kuvaamaan ja lepuuttaa keuhkoja. Kuten lintukuvasta näkyy, taivas oli välillä uhkaavan näköinen, mutta ei silti satanut. Mehän olimme matkassa sadeaikaan ja teoriassa silloin voi sataa eli sadevaatteet kannattaa pitää aina mukana, meillä oli tosin onni matkassa ja pari isompaa sadekuuroa oli juuri silloin kun olimme syömässä katon alla.


Otavalon kaupungin tori on kuuluisa, mutta meille se oli kyllä pettymys, tarjolla oli todella oikeastaan vain krääsää. Ruokatavaran myynti on siirretty sieltä pois, se on ilmeisesti ollut mielenkiintoisempaa. Ainoa, mitä olisin voinut kuvitella ostavani, olisi ollut riippukeinu, mutta meillä ei ole pihassa puita, joihin sellaisen voisi ripustaa.


Kiva kokemus oli tämän vanhan tädin kahvila, jossa hän myy humitaa, makeahkoa maissisössöä banaaninlehdessä, se oli todella hyvää. Matkaoppaamme on tuntenut rouvan jo lähes 20v.


Ecuadorilaisia ei saisi valokuvata ainakaan ilman lupaa, vaikka olisi ollut niin mielenkiintoisia originaaleja  kadulla.


Tämä ystävällinen äiti toivotti tervetulleeksi Ecuadoriin ja oli valmis kuvaan.


Otavalon keikan jälkeen oppaamme yllätti meidät paikallisilla hedelmillä, saimme arvata nimiä ja maistella. Olispa meilläkin noin paljon valikoimaa.


7 Kommentare:

  1. Hieno hacienda ja hienot retkeilypaikat muutenkin.Venezuelassa olimme Meridan kaupungissa vähän samantapaisessa haciendahotellissa,joka oli ennen sokeriruokoviljelijöiden talo.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onnellinen sinä, kun olet nähnyt Venezuelankin, nythän se on aika vaarallinen maa. Meidän ystävien miniä on sieltä kotoisin, aika hankala paikka tänä päivänä.

      Löschen
    2. Juu vaarallinen,eksä joka vielä viime vuonna asui siellä,joutui ryöstetyksi talonsa edessä.Hänellä siellä 2 asuntoa mutta eihän niitä kannata myydä kun eivät ole minkään arvoisia maan ulkopuolella tällä hetkellä...

      Löschen
  2. Riippukeinun olisin minäkin ostanut, luontokuvista tykkäsin myös.

    AntwortenLöschen
  3. Hotelli vaikuttaa semmoselta, että siellä voisi viihtyä useammankin päivän.

    Maikki

    AntwortenLöschen
  4. Kivan näköistä ja vesi tulee kielelle kun katsoo noita hedelmiä. Riippukeinu kelpaisi minun puutarhaan; Lompolossa sellainen onkin. :)

    AntwortenLöschen
  5. Oi mikä upea paikka!! Ja mikä määrä erilaisia hedelmiä - nam!!!

    AntwortenLöschen