Sonntag, 2. April 2017

Guayaquil/Ecuador

Matkareittimme oli suunniteltu niin, että emme ykskaks menneet jonnekin koviin korkeuksiin, vaan vähitellen siirryimme merenpinnasta yli 4000m vuorelle. Kukaan meistä ei sairastunut vuoristotautiin, mutta näimme muita hyvin nuoriakin ihmisiä, joille jouduttiin antamaan happea tai jotka joutuivat ottamaan särkylääkettä päänsärkyyn. Esim. ihmiset, jotka lentävät Limasta suoraan Machu Picchulle, saattavat helposti huomata vuoristotaudin oireita.
Meidän ensimmäinen paikkamme Etelä-Amerikan mantereella oli Guayaquil, Ecuadorin suurin kaupunki, satamakaupunki trooppisessa ilmastossa. Jos Guayaquilista ei pääsisi helposti Galapagos-saarille, sinne tuskin turisteja kovasti tulisi.  Olin lukenut paljon varoituksia Ecuadorin rikollisuudesta, mutta täytyy sanoa, että kertaakaan koko matkan aikana meillä ei ollut sellaista tunnetta, että olisimme vaarassa. Olin jättänyt kaikki roskakorunikin kotiin, kun olin kuvitellut, miten rosvot kiskovat ketjut kaulastani ja sormukset sormista. Saavuimme Air Europan yölennon jälkeen suhtkoht hyvin nukkuneina aamukuudelta Guayaquilin lentokentälle, josta matka-agentin kaveri haki meidät autolla ja vei Hilton-hotelliin ja heidän loistavaan aamiaispöytään. Hotellissa oli kiva piha/puisto ja uima-allas ja parin tunnin rentoutuminen teki hyvää ennenkuin lähdettiin kaupunkikierrokselle.



Kaupungilla tuli ensimmäisenä vastaan puisto, jossa oli itsenäisyyden puolesta taistelleen Simon Bolivarin patsas, häntä ihaillaan monessa Etelä-Amerikan maissa.


Samassa puistikossa asusteleee vaikka miten monta leguaania, tässä nyt puussa.


Treenauksena tulevia vuoristokiipeilyjä varten jouduimme nousemaan kuumuudessa 444 porrasta ylös Santa Anan kukkulalle.



Ylhäällä kukkulalla on torni, jonne joku hullu saksalaisturisti halusi välttämättä kiivetä helteestä huolimatta.


Parempiosaiset asukkaat asuvat vanhoissa kauniissa siirtomaa-aikaissa taloissa söpöillä kujilla.




Tontit on usein sen verran pieniä, että pyykkinaruja ei voi ripustaa, mutta kuivuuhan se pyykki nopeasti näinkin.


Alueelta löytyi myös paljon kivoja baareja.


Mitä kaunein oli näkymä vastapäiselle kukkulalle, jossa asuu vähempiosaisia ihmisiä. Täällä ei ole hävitetty näitä hökkeleitä vaan niitä on yritetty kunnostaa ja maalata ja tämä olikin mielestäni oikeastaan se mielenkiintoisin näkymä. Tuli heti mieleen Pete Seeger ja Little boxes, vaikka tuskin nämä asukkaat go to the university ja tuskin there are doctors and lawyers.


16 Kommentare:

  1. Kas, tekin olette jo kotiutuneet. Pitkäänhän te reissussa taisitte ollakin.

    Mielenkiintoisia kuvia ja hienoja maisemia! Siinä on ollut pyykeissä askartelemista. :-D

    Mutta hyi kaamea noita leguaaneja. Voikohan ne hypätä ihmisen niskaan? Tai voiko niistä olla ylipäätään jotain vaaraa ihmiselle?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei noi kyllä kai mitään tee, aika laiskan tuntuisia ja niitä on siinä ihan kaupungin keskellä puistikossa, tuskin antaisivat olla, jos ne olis vaarallisia.

      Löschen
  2. Ihanan värikästä. Tykkään myös tuosta polveilevasta maastosta.

    AntwortenLöschen
  3. En muista, että Guayaquilissa olisi ollut noin värikästä... onkohan nuo värikkäät talot tulleet meidän käynnin jälkeen... Muistan myös että meitä peloteltiin rosvoilla ja mitään uhkaavaa ei tullut eteen. No parempi niinpäin kuin että on huoleton ja kaikki putsataan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jos käynnistäsi on pitempi aika, voi olla hyvin, että taloja ei oltu silloin vielä maalattu. Menittekö tekin sieltä Galapagokselle?

      Löschen
  4. Onpa nättiä:) Simon Bolivarin tuttu patsas,tietysti Caracasissakin on sellainen,ja olen joskus postannut kuvankin missä seison sen edessä;D Slummit ovat paljon nätimpiä kun niissä on väriä...Minä olen ollut vieläkin korkeammalla kuin tuo kaupunki;Venezuelan Meridassa on köysiratasvaunu,joka menee 5000 metrin korkeudelle,ja se pysähtyy aina joka 1000 metrin kohdalla,jossa jonkinlainen asema. 4000 metrissä eksä alkoi voida huonosti ja jäi sinne lepäämään,minä jatkoin ylös ja oli niin ihanaa nähdä siellä lunta kun alhaalla oli täysi kesä:)
    Minä en koko Venezuelassa asumiseni aikana käyttänyt minkäänlaisia koruja,olin kuullut tarpeeksi tarinoita en sitä ennen vaan siellä asuvilta tuttavilta....

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meidän tuttavat jouduttiin kanssa jossain viemään alemmas, kun tulivat niin huonovointiseksi.

      Löschen
  5. Kappas ,hieman erehdyin eli se Meridan huippu olikin vain 4765 metriä;D
    https://de.wikipedia.org/wiki/Meridabahn

    AntwortenLöschen
  6. Onpa teillä ollut mielenkiintoinen matka. Värikästä kuin koko Etelä-Amerikka!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. oli se värikästä, varsinkin kun päästiin alkuasukkaiden luo

      Löschen
  7. Värikästä ja eloisan näköistä. Muistuttaa vähän maisemia, joita näin joskus Chilessä, mutta johtuu ehkä siitä etten muuta vastaavaa lähimailta ole päässyt livenä näkemään. Tykkään kovasti tuosta ikkunapyykkikuvasta!!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mäkin tykkään pyykkikuvasta, toiseen ikkunaan ripustivat juuri alushousuja, en saanut siitä kuvaa.

      Löschen
  8. Aloitin tästä matkakertomuksenne lukemisen. Muuten näyttää ihanalta, mutta nuo liskot eivät ole mua varten.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En mäkään ole mikään liskojen ystävä, mutta noita ei ainakaan tarvi pelätä.

      Löschen
  9. Ihanan värikästä!
    Mäkin olen huomannut, että usein rikollisuudesta varoitellaan vähän liiankin herkästi; ikinä ei missään ole ollut mitään. TIetysti parempi näin päin, en valita ;) Järki päässä ja sopivas varovaisuus auttaa, kotikulmillakin voisi tapahtua vaikka mitä jos itse hölmöilee..

    Vaude noita liskoja! Jännää, että juuri Ecuadorissa niitä on niin paljon enemmän!

    AntwortenLöschen