Freitag, 21. April 2017

Junalla Rotterdamiin

Vaikeaa aikaa elävä ystävä Rotterdamista oli pyytänyt minua pariksi päiväksi tuekseen ja päätin lähteä matkaan junalla, sillä automatka yksin ei oikein viehättänyt ja junassa voi istua rentona ja lukea. Matkalla oli yksi vaihto Utrechtissa, mutta se ei ollut mikään ongelma ja päinvastoin otin paluumatkalla reilusti vaihtoaikaa ja sain kävellä vähän kaupungillakin. Junassa tapahtui kaikenlaista eli en edes koko kolmea tuntia lukenut vaan tarkkailin ihmisiä ja tapahtumia. Edessä istuva mies oli ottanut vahingossa lipun seuraavalle päivälle eli hänen ostamansa lippu ei ollut voimassa. Konnari oli oikein mukava mies ja tarjoutui heti antamaan hänelle samaan hintaan lipun, jonka mies joutui maksamaan ja hänelle sanottiin, että hän voi puoleen yöhön mennessä peruuttaa sen väärän lipun ja saa rahan takaisin. Mies oli tosin vähän uuno, kun luuli, että riittää, jos hän repii sen paperilipun, mutta kyllä hän sitten vihdoin tajusi, että se ei riitä. Toisella puolella istuva nainen pomppasi heti pystyyn, kun näki konnarin tulevan ja katosi, ilmeisesti vessaan eli hänellä ei aivan selvästi ollut lippua lainkaan. Takanani istui ilmeisesti pohjoisafrikkalainen nainen sylivauvan kanssa ja mies, joka oli tämän sukulainen, jolla oli Saksan passi. Hollannin puolella tuli nykyään ajankohtaisista syistä henkilöllisyyskontrolli, ei kaikille, mutta näille, joita voitiin epäillä pakolaiseksi. Kävikin ilmi, että naisella oli oleskelulupa ainoastaan Saksaan eli hän ei saanut matkustaa Hollantiin. Siinäpä sitten ongelma viranomaisille, mutta ilmeisesti he antoivat hänen vauvan takia jatkaa matkaa, kun hän vannoi palaavansa seuraavana päivänä ja ilmeisesti näytti, että paluulippu oli ostettu. Paluumatkalla junassa istui sitten taas ulkomaalainen nainen, jolla ei ollut voimassa olevaa lippua siihen junaan, vaan hän oli ostanut liput hitaanpaan junaan ja saanut sen halvemmalla. Konnari käski häntä jäämään junasta seuraavalla asemalla, mutta eihän se jäänyt. Huono tuuri, sillä sama konnari tuli myöhemmin uudelleen kierrokselle ja tunnisti naisen ja sanoi, että tämän oli heti ostettava uusi lippu. Kovasti ne ihmiset yrittävät fuskata.
Hollannissa pääsi asemalta vain silloin pois, jos oli junalippua ja samoin asemahalliin pääseen ainoastaan lipun kanssa. Oikeastaan ihan hyvä keino pitää kaiken maailman lorvijat ja rikolliset pois asemalta.



Rotterdamissa oli oikein kaunis ilma ja tykkään kaupungista kovasti. Kahtena päivänä kävimme sairaalassa katsomassa vakavasti sairasta potilasta, joka ei sieltä koskaan enää kotiin palaa. Raskasta on sekä potilaalle että vaimolle ja ei ole  helppo lohduttaa.

Yhdessä välissä ehdin kuitenkin käymään Boijmans-museossa olevassa surrealistien näyttelyssä.
Museon naulakko oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen eli siinä sai itse nostaa narulla vaatteensa ylös ja lukita narun niin, ettei kukaan muu pääse vaatteisiin käsiksi. Siellä oli myös yksi Marimekon unikkotakki säilössä.



Näytteillä oli tuttuja surrealisteja kuten Dalia, Magrittea, Max Ernstiä jne.


Tykkäsin esim. tästä Delvaux'n maalauksesta Les phases de la lune.

Viimeisenä aamuna kävimme kivassa paikassa hyvällä aamiaisella. Rotterdamista löytyy todella kivoja kahviloita ja bistroja.



Yhdessä biokahvilassa oli hyllyllä tosi jänniä kasveja:


Siinä oli maljakossa perunaa ja bataattia ja inkivääriä ja vaikka mitä.



Paluumatkalla Saksaan olin sitten parisen tuntia Utrechtissa ja kävelin keskustan läpi kulkevan Oudegracht-kanavan vartta. Valitettavasti aika ei riittänyt veneristeilyyn eikä ollut nälkä, sillä sieltä olisi löytynyt auringosta vaikka kuinka kivaa ruokapaikkaa, kaikki istuskelivat siellä ulkona.




Olisin mieluiten ostanut nämä kaikki tulppaanit mukaan.



Hollanti on aina yhtä kiva paikka käydä, tosin matkan syy olisi saanut olla joku muu kuin niin sympaattisen ihmisen vakava sairaus. Lähetän kipujenlievityksiä roppakaupalla sinne sairaalaan♥

Kommentare:

  1. Surullinen oli matkasi tarkoitus, mutta onneksi Utrecht edes näytti sinulle aurinkoiset kasvonsa.

    Minäkin tykkään junassa katsella muita ihmisiä, vaikka yritän aina tehdä sen vähän salaa. Saatan myös jäädä pitkäksi aikaa miettimään jonkun kanssamatkaajan kohtaloa, tosin arvailujahan ne vaan on. Ihmiset ovat kyllä aika kiinnostavia.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Samaa mietin minäkin ja joskus oikein naurattaa, että jos ne ihmiset tietäisivät mitä kaikkea ajattelen heistä.

      Löschen
  2. Vaikea ja surullinen matka sinulla,ei helppoa ystävälläsi ,eikä sinullakaan. Junamatkallasi tapahtui kaikenlaista mielenkiintoista,minäkin tykkään katsella ihmisiä.
    Rotterdam on ihana kaupunki,vietimme siellä hieman pidemmän aikaa kesällä 2005 tai olisko se ollut sen jälkeen,vähän unohtunut milloin tarkalleen,mutta olimme siellä joku 3 viikkoa,ja ihastuin etenkin niihin aasialaisiin kauppoihin siellä ja etnokauppojen hienoon tarjontaan,mutta muutenkin Rotterdam on kiva kaupunki.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. P.S:Suosittelen bataatin idättämistä,siitä saa joksikin aikaa todella kivan ja rehevän huonekasvin.Sipulikin oli tuossa vaiheessa vielä viime viikolla,napsin siitä aina paloja salaattiin;D

      Löschen
    2. En ole ennen tajunnut, että niinkin voi tehdä.

      Löschen
    3. http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2016/08/vihannesten-jatkoelama.html?m=1

      Löschen
    4. en kyllä yhtään muistanut (dementia?)

      Löschen
  3. Sinulla on paljon syöpäsairaita lähipiirissä. Herättääkö se itsessä sairastumisen pelkoa? Toivottavasti ei, vaikutat niin maanläheisen ihanalle, että olet ehkä tällaisen yläpuolella? Kaunista oli paljon, tällaisen vakavankin äärellä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jostain ihmeen syystä sairastumisen pelko ei ole itsellä lisääntynyt. Olen itse kyllä riskipotilas, kun äiti ja hänen siskonsa kuolivat rintasyöpään, mutta en onneksi jatkuvasti ajattele sitä ja nykyään kontrollit ainakin täällä Saksassa on paljon tarkempia kuin 1970-luvun Suomessa. Hyvä, että tuli puheeksi, pitääkin varata heti aika rinnan ultraan.

      Löschen