Donnerstag, 13. April 2017

Maailman korkeimmassa pääkaupungissa

Ecuadorin Quito on maailman korkein pääkaupunki eikä siitä mielestäni kamalan paljon muita superlatiiveja taida löytääkään. Sää oli aika sumuinen eikä kamerastani löydy mitään erikoisen hyviä valokuvia, mutta laitan tänne silti muistiin jotakin.
Olimme hotelli Hiltonissa sillä "oikealla" puolella eli näimme ikkunasta El Panecellon eli sämpylänimisen kukkulan , jossa on madonnan patsas. Kirkkaalla säällä kaikki olisi tietenkin ollut kauniimpaa.


Sama vanhasta kaupungista vähän paremmalla säällä kuvattuna.


Calle Ronda on kaupungin kauneimpia katuja.


Plaza Grande, tässä näkyy taustalla hyvin se sumu.


Quitossa saimme ensimmäistä kertaa kokateetä, jota olikin siitä lähtien jokaisessa hotellissa tarjolla ilmaiseksi. Sen pitäisi auttaa vuoristotautiin. Ei ole välttämättä minun makuuni.


Quiton kahdessa tärkeässä kirkossa, Jesuiitta- ja Franciscuskirkossa ei saanut valokuvata. Tässä ulkokuva viimeisen kirkon luostarin puutarhasta. Jesuiittakirkko on sisältä pelkkää kultaa, vähän jo liikaa meikäläiselle, joka pitää Temppeliaukion kirkon yksinkertaisista graniittiseinistä. 


Tämä pikkupoika seisoi kahden runsasliikenteisen kadun välissä ja hedelmiä myyvä äitinsä oli jossain kauempana myymässä ohiajavalle autolle hedelmiä. Euroopassa ei varmaan kukaan jättäisi noin pientä lasta yksin.


Vähän väriä toivat katukuvaan mielenosoittajat. Tässä heiluteltiin lippua presidenttiehdokas Lenin Morenon puolesta. Lenin on suosittu etunimi Ecuadorissa.


Ja olihan sitä väriä myös kangaskaupan ikkunassa. Eipä taideta Euroopassa osata tuollaista somistusta. :-)


Ja jos ei mitään muuta väriä löydy kuvaan niin kuvataan vaikka pyykkiä bussin ikkunasta, vähän tärähtänyt kuva.


Melkein parasta Quitossa oli mielestämme taidemaalari Oswaldo Guayasaminin talo, jonka viereen on rakennettu museo. Meillä oli iltapäivällä pari tuntia omaa aikaa ja menimme ystäviemme kanssa taksilla sinne. Guayasamin oli saanut paljon vaikutteita Picassosta. Hän tunsi henkilökohtaisesti paljon tunnettuja henkilöitä kuten Pablo Nerudan ja Gabriel Garcia Marquezin ja maalasi potretteja mm. Allendesta ja Castrosta. Hänen asuintalonsa ja taulut sen seinillä olivat mielenkiintoisempia kuin viereinen museo. Ateljeessa näimme potretin kitaristi Paco de Luciasta ja sen vieressä pyöri video, josta näki hienosti taulun synnyn. Guuglailin sitä ja huomasin, että melkein sama on Youtubessa:

Kommentare:

  1. Värejä, värejä joka puolella. Hienoa, että löysit tuon videon, oli jännä nähdä kuinka Guayasamin maalasi upean muotokuvan kitaristista. Minäkin tulin vihreäksi – kateudesta!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä me haltitoituneena tuijotettiin sen taulun syntymistä. Ja muutenkin se talo oli täynnä Picassoa, Chagallia ja vaikka kenen maalauksia.

      Löschen
  2. Ihania värejä kuten kaikkialla Etelä-Amerikassa (vähän ikävä sinne..=) Kokateetä joimme Perussa,ei se tosiaankin niin hyvää ole mutta sitä oli sielläkin aina aamamiaisella tarjolla hotellissa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Varmaan olis sunkin kiva päästä taas katsomaan tuttuja paikkoja ja näkemään muutokset.

      Löschen
  3. On se niin omanlainen maailma. Ei haittaa, jos joskus tuonnekin päädyn. Vaikka sitten hyvänsäänaikaan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Taitaa olla se sumu usein vieraana tuolla.

      Löschen
  4. Mielenkiintoista! Samalla tuli taas espanjanoppitunti! Kiitos! Ja hyvää pitkää perjantaita!

    AntwortenLöschen
  5. Voi kun näitä postauksia lueskelee mielellään. Kiitos taas. Somistus kangaskaupan ikkunassa oli kyllä kuin jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Aika hauska sellaisena :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Munkin tuli mieleen joku vanha kangaskauppa

      Löschen
  6. Kuinka korkealla te tuossa jo olitte? Tuo neonvihreä ei kyllä olis minun makuuni...

    AntwortenLöschen