Olimme joku päivä sitten yhdessä lempiravintoloistamme nimeltä Haus Scholzen, joka on ollut perheyritys jo viime vuosisadan alusta. Sieltä saa hyvää ruokaa ja erittäin hyvän palvelun. Sisustus on sellainen todella vanhanaikainen ja usein oikein hymyilyttää se, mutta olisi toisaalta paha. jos muuttaisivat sitä modernimmaksi. Paikka on siitä kiva, että siellä käy sekä nuoret että vanhat ja moni turistikin eksyy sinne jonkun matkaoppaan avulla. On tosi hauskaa tarkkailla vanhoja rouvia, jotka tulevat sinne päivällä syömään. Tässäkin kuvassa on oikeassa laidassa lady, joka oli varmaan juuri saanut uuden permanentin ja tuli sen jälkeen syömään ja syömiseen kuului hänellä myös lasi punaviiniä ja ruoan päälle pieni ryyppy ja sitten vielä espresso, hän osaa nauttia elämästä.
Tilasin silliä ja tuli mieleen tarina Allumiehen alakouluajalta. Luokkaa pyydettiin kirjoittamaan "was macht der Vater" eli mitä isä tekee ja Allumies kirjoitti "der Vater legt die Heringe ein" eli isä marinoi sillit. Varmaan oli opettajasta hauskaa ja ihmeellistäkin lukea, sillä sen ajan miehet eivät yleensä Saksassa eikä varmaan Suomessakaan välttämättä osallistuneet keittiöhommiin. Meillä on vieläkin kellarissa (pölyisenä kuten kuvasta näkyy) appiukon astia, jossa hän valmisti sillit.
Tilaamani silliannos oli tämän näköinen:
Sillin kastike tehdään kermasta, jugurtista/rahkasta tms ja maustetaan sinapilla ja etikalla ja joukkoon pilkotaan omenaa, suolakurkkua ja sipulia ja maustetaan suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Perinteinen lisuke on keitetyt tai paistetut perunat. Guten Appetit!
Hieno sillipurkki, ja silliannoskin näyttää hyvältä.
AntwortenLöschenOlen varjellut tuota astiaa, vaikka ei ole kyllä käytetty.
LöschenOnko teillä vielä isän alkuperäinen sillimarinadin ohje tallessa?
AntwortenLöschenValitettavasti ei
LöschenHarvinainen mies tuo sinun appesi. Minun appeni ei osannut edea keittää vettä, oli Einzelkind ja isänsä kuoli hänen ollessa 15v. Minun isä taasen teki ihan kaikenlaisia kotitöitä, meille tehdyt eväsvoilevät tosin olivat kokoa metsätyömies.
AntwortenLöschenMaikki
Appi oli kondiittorisukua, vaikka itse olikin jossain lakitoimistohommissa.
LöschenSuku oli aika varakas ja niillä oli hieno talo, mutta joutuivat myymään sen joskus 1920-luvulla kun alettiin rakentaa siltaa Reinin yli ja sitten tuli hyperinflaatio ja ne miljoonan markan setelit eivät olleet minkään arvoisia.
Hyvältä näyttää silliannos. Tykkään noista.
AntwortenLöschenSuomessahan on ollut vähän joka (maalais)huushollissa sillinsuolausastia, katoavaa kansanperinnettä.
Itse söin juuri tacaud-kalaa ja täytyi ryhtyä kaivelemaan tietolähteitä, että miltä kala näyttää. Tuli mieleen ensin sveitsiläinen Egli eli saksalainen Flussbarch. Liha maistuu samalta ja näyttää paistettuna samanlaiselta. Fileitä ostaessa ei tiedä kalan ulkonäköä.
paskeriville
Olisko tacaud sama kuin Skrei meillä? Niitä kaloja on paljon paikallisia sortteja Bodebseellä tai Sveitsin järvissä, Egli, Felchen, Renke. Ei huoli Google mun salasanaa, siksi anonyyminä.
AntwortenLöschenAuts, tunnustan, en syö silliä ollenkaan...lapsuudentrauma.
AntwortenLöschenAika lailla on muuten ihmisillä lapsuudentraumoja. Tunnen mm. kaksi, jotka ei sais millään riisipuuroa alas ja mä taas tykkään siitä kanelin ja sokerin kanssa. Ja jouluna tykkäsin lasimestarinsillistä.
LöschenKohta tulee tännekin taas silakkamarkkinat ja siellä voi ostaa silakan lisäksi paljon paljon muuta!
AntwortenLöschenNam nam, silakkapihvit oli mun herkkua lapsena.
LöschenNiin oli munkin, ja on edelleen. Koulun kotitaloustunnilla opetettiin ja heti piti kokeilla kotona. Hyviä tuli, mun bravuri.
Löschenpaskeriville
Meillähän ei pohjoisessa tuommosia silakoita ollut, mutta täällä kaupunkimaailmassa niihin olen tottunut. Ihan hyviähän ne ovat.
Löschen@ paskeriville: GMTA
AntwortenLöschenNäyttipä hyvältä tuo silliannos ja mukavia muistoja toi mieleesi.
AntwortenLöschenAina tulee lapsen sanonta mieleen.
Löschen