Montag, 20. November 2017

Lisää Lissabonia

Olisimme mielellämme aloittaneet ensimmäisenä päivänä Lissabonin katsomisen tekemällä ratikkakierroksen numerolla 28, mutta yhdeltäkään pysäkiltä emme mahtuneet kyytiin ja fiksu ratkaisu kävellä päätepysäkille ei auttanut yhtään. Tästä tuli mieleen banaanijono aikanaan DDR:ssä.


Onneksi viereiseltä raiteeltä lähti ratikka 12 ja se tekee myös ihan mukavan kierroksen ja sieltä löytyi selkävaivaiselle istumapaikkakin.


Pääasiassa kuitenkin kävelimme ja kävelimme, kuinkahan paljon niitä kilometrejä oikein kerääntyi.


Välillä kävimme lepäämässä majapaikassamme ja poikkesimme usein lähellä olevaan apteekkimuseon baariin kahville, siinä oli mukava istuskellä auringossa.


Museota vastapäätä on Santa Catarinan kaupunginosan näköalapaikka. Illalla siinä myytiin huumeita, mutta ei ollut meillä tarvetta.


National Pantheo on mausoleumi, sinne olisi riittänyt katsoa ovesta sisään eikä välttämättä kannata maksaa sisäänpääsymaksua.




Kaakeleista ei ole puutetta Portugalissa ja Lissabonissa oli paljon kaakeliseinäisiä taloja, enemmän ja vähemmän kauniita. Tässä oli kerätty vanhoista kaakeleista seinämä yhden rakennuksen viereen.


Mosteiro de Santo Vicente de Foran luostari oli mielestämme ehdottomasti katsomisen arvoinen. Sinne eivät ilmeisesti kaikki turistit mene ja me olimmekin aamupäivällä ensimmäiset vieraat, vartija oli ihan innoissaan, että joku tuli.

Komea ruumisarkku tai siis jotain pyhäinjäännöksiä siinä oli.


Luostarissa on yli 10000 kaakelia, jotka kuvaavat Fontainen faabeleita. Siinä riittäisi katsomista moneksi päiväksi. Tunnistimme joitakin faabeleita, mutta kaikkien lukemiseen menisi monta päivää.


Luostarin katolta oli mahtavat maisemat ja siellä oli turistien puutteessa niin ihanan rauhallista.




Illalla maisemat muuttuivat pastellinväriseksi.


Yksi Lissabonin parhaita on mielestäni kadut, niitä voisin ihmetellä vaikka kuinka kauan.




Museokäynnit olimme suunnitelleet sadepäiville, mutta niitähän ei sitten tullut, joten museot jäivät katsomatta.

Kommentare:

  1. Voi että! Luin jo edellisenkin Lissabon-postauksesi, mutta oli niin haipakkaa, että vasta nyt ehdin kommentoimaan. Kauniita kuvia ja juuri tuollaisena muistan minäkin Lissabonin. Se on ehdottomasti suosikkikaupunkieni joukossa täällä Euroopassa, enkä oikein tiedä miksi. Joskus riittää se, että on vain olleet tähdet kohdallaan siellä vieraillessa ja siksi niin kivaa, mutta uskoisin että jokin tenho tuohon kaupunkiin liittyy. Tunnistin oikeasti monta paikkaa kuvistasi! Ja apteekkimuseon terassilla näytti olevan teilläkin lämmin yhden kuvassa olevan herran shortseista päätellen ;)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä siitä meillekin suosikkikaupunki tuli.

      Löschen
  2. Mitkä maisemat luostarin katolta♥ ja nuo kadut ja kaikki muu♥!

    AntwortenLöschen
  3. Ihanaa. Tuttuja juttuja. Me kävimme Fado-museossa. Muutenkin hurahdin Fadoon niin, että kuuntelen sitä usein vieläkin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Fadoa oli kyllä tarjolla ihan kaikkialla.

      Löschen
  4. Voi ei, tulee niin ikävä Lissabonia kun katsoin noita sinun kuvia. Kävin samalla reissulla SIntrassa ja Coimbrassa. Fado! <3

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Coimbra ei ole tuttu, mutta Sintrasta tulee oma postaus.

      Löschen
    2. Coimbrassa on se yliopiston kirjasto, mikä on maailmanperintökohde - ja paljon fadoa! Ihanaa, odotan Sintran postausta.

      Löschen
  5. Hieno kuvasarja, ja nuo kaakelit:)

    AntwortenLöschen
  6. Upeita kuvia! Nyt tuli ihan kamala hinku Lissaboniin.

    Ettekös te mitanneet askeleitanne mitenkään? Eiväthän nykyihmiset voi ottaa askeltakaan, jos eivät tiedä, kuinka paljon tulevat kulkeneeksi. Jos mä unohdan ottaa urheilukellon lenkille, niin se on melkein sama kuin ei olisi käynyt lenkillä ollenkaan. :-D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Pitäis varmaan mitata, voisin olla ylpeä suorituksesta. :D

      Löschen
  7. Kivoja kuvia kapeista kaduista.
    Pitkät jonot ratikkaan, ihan kuin Lyonin sunnuntaiset leipä/kakkujonot boulangerien ovilla pitkin katua.
    paskeriville

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ai, onko siellä sellaisia jonoja. En ole koskaan niin pitkiä Ranskassa nähnyt, mutta DDR:ssä oli ja siellähän ihmiset meni automaattisesti jonoon mukaan tietämättä mitä siinä jonotetaan, kun näkivät, että jotain jonottamisen arvoista on nyt myytävänä.

      Löschen