Sintra

Yhden päivän Lissabonin matkasta varasimme Sintralle, Unescon maailmanperinnölle ja hyvä, että tehtiin niin, sillä Sintra on ehdottomasti MUST. Sinne pääsee todella helposti ja halvalla Rossion asemalta Lissabonista junalla vajaassa tunnissa. Rossioon menimme metrolla ja vähän pelästyimme ihmismäärää pysäkillä, mutta kyllä sinne vaunuun hyvin mahtui.

Sintran asemalla ja kylässä on lauma tuktuk-kuskeja ja taksimiehiä houkuttelemassa kyytiin, mutta me halusimme kävellä. Ohitimme raatihuoneen

ja kauempana näkyvän National palacen

ja sitten pääsimme maistelemaan Sintran herkkua paikkakunnan kuuluisimmasta kahvilasta. Satuimme jopa saamaan pöydän ulkoa auringosta, ai ai että oli hyvää. Leivoksen nimi on Queijadas, suosittelen.

Huvin jälkeen oli vuorossa työ eli kiipeäminen ylös vuorelle, jonne useimmat turistit menevät bussilla tai riksalla. Taksikuskit yrittivät valistaa meitä, miten pitkä matka ylös on, mutta eivät onneksi saaneet meitä puhuttua yli, sillä kävely kannatti. Reitin varrella näkyi vuoristokiipelijöitä.

Ja  yksi possukin tuli taas vastaan. Meistä ei se nousu tuntunut raskaalta eikä meillä ollut edes mitään juotavaa mukana, vaikka luin jostain blogista, mikä saavutus on mennä tuonne kävellen.

Tässä häämöttää jo päänmäärä eli Palacio da Pena, kuninkaiden kesäpalatsi, Portugalin Neuschwanstein.

Linnan alapuolella oli sisäänkäynti, siitä ostettiin lippu ja jatkettiin matkaa söpön ankkalinnan ohi.

Pitempään kuin itse linnaa olisin voinut tuijotella tuntikausia noita heijastuksia vedessä.

Parasta linnassa oli värit, varsinkin kun meillä oli niin hieno ilma ja sininen taivas.

Linnasta kävelimme sitten toista reittiä alas kaupunkiin. Sintrassa on aikanaan asunut paljon taiteilijoita ja kirjailijoita, mm. Lord Byron ja Hans Christian Andersen, joka on jossain maininnut pitävänsä Sintraa Portugalin kauneimpana paikkana.