Piipahdimme Suomeen

Käväisimme pe-ti Suomessa moikkaamassa sukulaisia ja ystäviä, joista vanhin oli 90v ja nuorin 2,5v. Tällä kertaa yövyimme Fabianissa, joka on todella kiva hotelli. Ainoa asia, jota voisi kritisoida, on hyvin ahdas aamiaishuone ja suhtkoht vähän tarjontaa, mutta siinähän on se hyvä puoli, että ei tule syötyä liikaa.
Olin lukenut jostain, että Kansallismuseossa olisi hienot museokauppojen joulumyyjäiset ja sopinut treffit sinne lapsuudenystäväni kanssa. Hän ei kuitenkaan päässyt tulemaan, mutta löytyihän hänelle sitten hyvää korviketta, kun blogiystävä HK ja miehensä tulivat iltapäivällä glögille Musiikkitalon kahvilaan (kiva kun tulitte♥).
Myyjäisiin petyimme vähän

mutta sitten keksimme ostaa lipun museoon ja se olikin hyvä idea, kun olemme varmaan viimeksi käyneet siellä yli 20v sitten. Kyllä sinne kehtaa viedä ensi kerralla saksalaiset vieraatkin, niin paljon hienoa katsottavaa.

Ajatus oravannahkakaupasta on aina viehättänyt minua ja oli kiva nähdä oravannahkoja.

Musiikkitalossa sattui olemaan Suomi-Viro gaala ja sinne alkoi vähitellen saapua ihmisiä hienoissa vaatteissa. Ehdin jo ihmetellä, miten hienosti suomalaiset pukeutuvat konserttiin, mutta sitten saimme tietää, että ei tämä ollutkaan ihan tavallinen tilaisuus. Tuttujakin oli siellä kutsuvieraana tai esiintymässä, mutta eivät he sinne rahvaan puolelta sisään menneet, joten jäivät näkemättä.

Syödäkin ehdimme monta kertaa oikein hyvin, ehdottomasti paras oli mielestämme Emo, todella hyvä palvelu ja ruoka, tässä hirveä, jota Allumies ehdottomasti halusi kokeilla.

Palvelusta puheen ollen, mielestäni Suomessa saa todella hyvää palvelua. Suomessa asuva saksalainen Pinni on kirjoittanut blogissaan, miksi hän tykkää asua Suomessa. Itsekin huomaan aina, miten ystävällisesti suomalaiset reagoivat. Siellä ei rappukäytävässä kyllä mielellään tervehditä vieraita, mutta jos kysyy joltakin jotain, saa ystävällisen vastauksen eikä siellä ole museossa tai kaupassa tunne, että vartija ja myyjä tarkkailee koko ajan, ettei vaan asiakas tee mitään väärää. Express-bussin kuljettaja on kohtelias ja avulias, samoin S-pankin luukun rouva. Ainoa kerta, jolloin saimme tylyä kohtelua, oli kun Allumies Aleksilla kävellessämme näki Nordean pääkonttorin oven läpi, että siellä oli isoja veistoksia ja halusi katsoa niitä tarkemmin. Siellä jouduimme heti kerberoksen inkvisitioon vastaamaan mitä ihmettä me etsimme. Ja valokuvia ei sitten kyllä oteta. Ei ollut kameraa esillä eikä niitä kamalia DDR-tyylisiä patsaita oltais ikinä haluttu kuvataan. Jos pitäisi avata tili Suomessa, en ikinä menisi Nordean asiakkaaksi. En voisi kuvitellakaan, että jos joku turisti menisi täällä meidän pankkimme isoon aulaan, hänen pitäisi kertoa syy vierailuunsa.

Perinteisesti poikkesimme myös Kauppahalliin lohikeitolle. Siellä oli kivat katiskoista tehdyt lamput.

Arabian kaupassa oli tehty muumimukeista komeita kuusia.

Näin pitkästä aikaa lapsuuteni traumavaatteen, laamapaidan. En oikein itsekään tiedä, miksi pidin sitä niin kamalana, se vaan kuului jotenkin samaan kategoriaan kuin villahousut, jotka rullasin ylös epämukavaksi paksuksi rullaksi, ettei vaan kukaan näe niitä.

Nuorin suomalainen kaverimme on B (2,5v), joka on ollut kolmisen kuukautta englanninkielisessä päiväkodissa ja ymmärtää ihmeen paljon ja puhuukin jo jonkun verran sitä. Oli niin söpöä, kun Allumies leikki piilosta B:n kanssa ja lauloi Jaakkokullan melodialla "Where is B, where is B" ja pöydän takaa lauloi ihan nuotilleen heleä lapsen ääni "I am here, I am here", ihana lapsi.

Black Fridaykin sattui täksi viikonlopuksi ja sain lentsikasta todella halvalla kivan Balmuirin huivin,
Akateemisesta Mauri Kunnaksen Suomen historian ja Arabiasta pienenpieniä muumimukeja kuusenkoristeeksi. Lähtiessä ostin sitten vielä (ilman alennusta) torilta litran karpaloita, siinä tämän kerran ostokset.

Sää ei ollut parhaita mahdollisia, aika pimeä oli, vaikka onhan siellä paljon kauniita jouluvaloja, joten ei tässä mitään masennusta saatu. Kotona odotti sitten kyllä vähän sinisempi taivas, mutta on sekin nyt taas jo harmaantunut ja viikonlopuksi on luvattu jopa lunta, tosin ei varmaan ihan meidän korkeusasteilla.

Huomenna on suomalaisen seurakunnan joulumyyjäiset ja sunnuntaina ensimmäinen joulukonsertti, jossa laulaa naapurimme eli sinne pitää ehtiä. Ja nyt alan etsimään joulukoristeita ensimmäistä adventtia varten.