Montag, 9. April 2018

Parsaa ja pyöräilyä

Meiltä on pyörämatkan päässä parsapeltoja ja parsakausi on avattu jo jokin aika sitten. Eilen hyppäsin minäkin (selkäjutun takia monen kuukauden "abstinenssin" jälkeen) ensimmäistä kertaa pyörän päälle ja lähdin parsaostoksille. Parsat ovat muovin alla ja jotkut viljelijät käyttävät energialaitosten jätelämpöä parsan viljelyssä ja siksi parsaa saa nykyään paljon aikaisemmin kuin ennen.


Maanviljelijän kauppa on sunnuntaisinkin auki ja nytkin siellä istui paljon ihmisiä kahvilla ja Flammkuchenilla kevätauringossa ja lähes kaikki ostivat myös parsaa tai tulppaaneja.


Valkoinen parsa pitää kuoria ennen käyttöä ja sitä voi ostaa myös valmiiksi kuorittuna, kuvassa kuorimakone. Minä kyllä kuorin parsan vanhalla Fiskarsin kuorimaveitsellä, se on osoittautunut parhaaksi parsan kuorimiseen. En ole valitettavasti kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa, vaikka heidän tuotteitaan näkyy täällä kaupoissa todella paljon, eniten puutarhajuttuja ja voisin hyvin mainostaa. Naapurit ostivat jo lapion.


Parsa lajitellaan poimimisen tai pitäisi sanoa leikkaamisen jälkeen koon mukaan ja eri koolla on eri hinta. Tässä oli myynnissä valmiiksi kuorittua, 700g hintaan 9,90€. Kilosta kuorimatonta jää 700g. Ennen ihmiset keittivät usein kuorista keiton, mutta aika vesikeitto siitä tulee eli meillä kuoret menee roskikseen.


Jos meitä ei huvita suuremmin kokkailla mitään, keitämme parsan (500g kuorimatonta henkeä kohti) ja syömme sen kanssa keitettyjä perunoita ja kinkkua, nyt oli herkullista espanjalaista Ibericoa. Ja kun laiskuuttamme emme halua tehdä tyypillistä parsakastiketta eli hollantilaiskastiketta (kaupan valmis sellainen on no go!), raastamme kuuman parsan päälle parmesaania, jota meillä on aina jääkaapissa puolen kilon kömpäle. Eilen oli syömässä myös apina ja hänellekin maistui parsa ja sen kanssa Pinot Meunier eli punaisista rypäleistä tehty valkoviini ja se oikein kylmänä, nam nam.


Kuten kuvasta näkee, terassi ei ole vielä aivan edustuskunnossa ja mööpelit kaipaavat pesua ja kunnostusta ja katsoessani tuota kuvaa päätin heti tilata tiikinpuhdistusainetta. Se maksaa lähemmäs 40€ ja toivon, että se sitten myös toimii hyvin. Saman liikkeen uuninpuhdistusaine on ainakin niin hyvää, että maksaisin siitä vaikka mitä.

Pyörällä ajamista pitää nyt harjoittaa toden teolla, sillä kesäkuun alussa teemme taas viikon fillariloman, tällä kertaa ajamme Itävallassa Lienzistä Itä-Tirolista Klopeiner-järvelle Kärntenin maakuntaan. Reitti kulkee pääasiassa Drau-joen rantaa eli ei ole kovia nousuja. Tällä kertaa meitä on kolme pariskuntaa, tähän asti aina mukana ollut herra J. ei osallistu, koska uusi morsian ei aja pyörällä eikä nuori rakastanut pari voi tietenkään olla viikkoa erossa. Sopii meille muille oikein hyvin, kuuden porukka on osoittautunut ihan sopivaksi.


Kommentare:

  1. Ah parsaa, täällä on kaupoissa vasta perulaista ja meksikolaista vihreää parsaa. Toivottavasti viikonloppuna torilla saa muutakin. Tähän aikaan ei oikein voi muusta puhua kuin parsasta... :)

    AntwortenLöschen
  2. Ah, parsaa aattelin minäkin, enkä ollut vielä nähnyt Helenan kommenttia. Täällä oli Cittarissa jo espanjalaista vihreetä, mutta ei se mitään oikeeta parsaa ole minulle. Suomessa ei oikein osata arvostaa valkosta persaa, eikä ymmärretä, että puolikiloa per nenä sitä olla pitää.
    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei täälläkään kaikki suomalaiset ole oppineet sitä syömään.

      Löschen
  3. Olipas mielenkiintoinen parsapostaus! En ole koskaan tajunnut, että ne kasvavat tuolla lailla pellossa. ;-D

    Hieno pyöräilyreissu tiedossa!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, se valkoinen pitää leikata poikki ennenkuin se ehtii maan pinnalle.

      Löschen
  4. Minä olen päässyt parsan makuun vasta tänne Suomeen palattuamme. Liittyy meillä lähinnä grillailuun. Sitä pitää hetki vielä odottaa, sillä heräsimme siihen tuskaisaan näkyyn, että oli valkea maa.

    AntwortenLöschen
  5. Kuulostaa hyvältä ja näyttää erinomaiselta. Minä kiinnitin huomiota vain kauniiseen pöytäliinaasi ja tarjoiluihin sekä luonnollisesti apinaan, joten tausta jäi huomioimatta. Kevät tulee, täälläkin päästään valkovuokkojen kukkimiseen noin 4-5 viikon kuluttua. Osa aivan pienistä tulppaanin aluista näkyy jo omenapuiden juurella, kun ovat täysin tuulettomassa paikassa ja etelän puolella. Toki sielläkin pihalla on vielä lunta. Terkkuja meiltä kaikilta, myös apinalle :). HK

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vahakangas on viime vuoden löytö sieltä teidän läheltä, kätevä ulkona. Apina lähti luennolle yliopistoon, kerron terveiset kun palaa.

      Löschen
  6. Valkoinen parsa on meidänkin herkkumme. Silloin kun se on vasta poimittua, se on aivan eeppisen hyvää. Ensimmäiset kotimaiset söimme maaliskuun alussa, vaikka olivatkin silloin vielä tosi arvokkaita.

    AntwortenLöschen