Lähellä hermoromahdusta

Reilu kolme viikkoa sitten ystäväpariskunnan mies soitti ovikelloa ja kertoi heidän lähtevän Ranskaan lomalle ja hän oli saanut vaimolta tehtäväksi hommata 2,5 kuukauden kesäloman ajaksi kukille kastelijan. Vaimo pitää itseään todellisena viherpeukalona ja heillä on kohtalaisen iso piha ja sisällä kasveja monessa huoneessa. Kilttejä kun olemme, suostuimme kastelemaan ensimmäiset neljä viikkoa. Luulimme, että meidän pitää kastella sisäkukat sekä terassin ruukuissa olevat oleanterit sun muut. Terassille oli laitettu yksi kastelukannu ja noin metrin pituinen letku. Kun täällä nyt on tämä kuuma kesä ja lämpö on lähempänä +40C kuin +30C, on mielestäni hävytöntä antaa kastelijalle niin huonot välineet. WhatsAppin kautta saimme sitten tietää, että kaoottisessa kellarissa on pitempi letku. Eikö he olisi sen voineet itse laittaa paikalleen, kun tiesivät miten kuuma täällä on.

Nyt me olemme sitten KOLMEN VIIKON AJAN kastelleet herrasväen pihaa, tuntikausia päivässä.
Viherpeukalon sisäkukat ovat sellaisia, että kastellakko vai eikö kastella, se on kysymys.

Tämä kasvi on hydrokulttuurissa. Missä Jallu vesimittari luuraa?? En ensin tajunnutkaan, että tämä on hydrossa.

Ja tässä jälkimmäisessä kuvassa on viherpeukalon yrttitarha, olen tunnistanut sieltä ainoastaan salvian.

Olen seissyt joka päivä letkun kanssa kastelemassa yrttitarhaa, mutta en kyllä saa sitä kuntoon. Alakuvassa on nyppimiäni kuivia yrttejä nurmikolla, nurmikothan täällä on kaikki nyt tämän näköisiä, myös meidän oma, sillä kukaan fiksu ei nyt tuhlaa arvokasta vettä pelkälle nurmikolle, joka kokemuksen mukaan kyllä selviää kuivuudesta. Vuonna 2003 oli samanlainen helle ja kyllä se nurmikko hengissä säilyi.

Jossain vaiheessa sain Ranskasta viestin:  voisitteko ystävällisesti kastella myös PUUT. No mikä ettei, onhan meillä aikaa seistä sen letkun kanssa myös kahden omenapuun, kahden kirsikkapuun ja yhden kvittenin vieressä ja antaa veden juosta. Radiossa sanottiin, että puita ei tarvitse kastella, ne selviävät hengissä, auttavat itseään heittelemällä kuoria jne. Sauvakävelyreitillämme putoilee jatkuvasti puun kuoria päällemme.
Vielä yksi viikko ja sitten huokaisemme helpotuksesta, kun tarvitsee kastella vain omat kasvit ja eikä tarvitse arvata, onko kasvi hengissä vai ei. Nyt jo säälin niitä ihmisiä, jotka ovat seuraavat neljä viikkoa hommissa ystäviemme luona tai ehkä silloin sataa eikä tarvitsisi kastella ulkona, täällähän ei ole satanut miesmuistiin.

Taidan ensi kerralla keksiä hyvän syyn miksi en ehdi kastelemaan. Ehkä _me_ lähdemme silloin kumiveneellä soutelemaan Loirelle ja nauttimaan hellepäivistä pikkusaarella.

Eilen illalla oli muuten varjossa Reinin rannalla ihan siedettävää. Istuimme ystävien kanssa monta tuntia itävaltalaisessa ravintolassa.