Viikko vierähti Baijerissa

Baijerissa asuva ystäväni juhli viime viikolla synttäreitään. Mikä onni, että olimme varanneet ajoissa junalipun, sillä etelä-Saksassa oli todellinen lumikaaos ja teitä oli osittain jouduttu sulkemaan, kun puita kaatuili. Junamatka oli tosi iisi ja kaiken lisäksi vielä edullinen, sillä maksoimmen kahden hengen edestakaisesta matkasta paikkalippuineen satasen, sillä hinnalla ei autolla pysty menemään. Lumi oli alkanut sulaa, sillä sää lämpeni ja edellispäivänä oli satanut vettä, mutta jonkun verran lunta oli vielä ystäviemme seudulla, ylempänä vuoristossa tietenkin enemmän. Ensimmäisenä päivänä teimme lenkin Andechsin luostarin ympärillä, valitettavasti ei ollut kunnon kameraa mukana, tässä kaverin kännykuva, siitä näkee, että lunta on riittävästi ja maisemassa ei ole valittamista.

Kuva ystäviemme olkkarista, lunta oli heidänkin pihassa.

Toisena päivänä kävelimme Ammerseen rannalla olevan Herrschingin kaupungin promenaadilla, sieltä oli lumet sulaneet. Majavat olivat tehneet tuhoa rannassa oleville puille.

Herrsching on 10000 asukkaan pikkukaupunki, josta löytyy kaikki palvelut ja suora S-Bahn-yhteys Münchenin keskustaan ja se onkin hyvin kysyttyä asuinseutua. Muutenkin Baijerin viiden järven alue eli Fünfseenland on niin kallista seutua, että meikäläisen ei kannattaisi sinne muuttaa. Ystäviemme Suomen oloihin pieni tontti on jo miljoonan arvoinen ilman rakennustakin.

Wörthseen maisemat olivat kuin Suomesta, tässä järvessä ystävämme käyvät kesällä aina aamu-uinnilla.

Me kävelimme sinne noin tunnin matkan ja poikkesimme baijerilaisravintolaan syömään Weisswurst-makkaraa, joka on tehty vasikanlihasta ja jota syödään perinteisesti vain aamupäivällä ennen kello 12 ja makean sinapin ja Brezel'in kanssa.

Ystäväni onnistuineista synttärijuhlista ei ole yhtään ainoata kuvaa (tai ne ovat vielä hänen miehensä kamerassa), ainoastaan sen valmisteluista kun pakkasimme onnenkeksejä pussiin ja laitomme päälle vieraan nimen ja pussit paikkakortiksi pöydälle.

Lauantaina lähdimme kahdeksi yöksi Müncheniin, josta olimme varanneet söpön hotellin. Hotelli on aivan uusi, baijerilaistyyliin hauskasti sisustettu, lampunvarjostimena lypsyämpäri jne. Voin suositella. Hotellin yhteydessä on myös oikein suositeltava baijerilainen ruokapaikka, jos pitää sikäläisestä keittiöstä. Meikäläisellä alkaa aika pian Baijerin sianpotkan ja olutlitrojen jälkeen  tekemään mieli jotain kevyempää ruokaa, kalaa, salaattia tms ja pientä lasia hyvää valkoviiniä.

Kun tulimme iltapäivällä hotelliin, näimme ison ihmismäärän läheisen kirkon edessä olevalla aukiolla. Siinä esiintyi Tynnyrintekijöiden killan tanssiryhmä, joka kuulemma esiintyy vain joka seitsemäs vuosi eli aika jännä, että satuimme näkemään.

Alte Pinakothek-taidemuseossa oli firenzeläisten mestarien näyttely, jonne halusimme välttämättä. Mikä onni, että saimme kassalta heti liput ja pääsimme sisään, vähän sen jälkeen syntyi nimittäin pitkiä jonoja. Sisällä oli tosin niin täyttä, että oli vaikea päästä lähelle tauluja. Mukana oli Botticellia, Da Vinciä, Filippo Lippiä ja vaikka ketä kuuluisia maalareita.

Ylläolevassa kuvasa on Filippino Lippin eli Filippon pojan maalaus nuoresta miehestä. Tämä kuva oli otettu näyttelyjulisteeseen ja siihen on aika hienosti lisätty nuo silmälasit, joissa heijastuu Firenze.

Sunnuntaina käväisimme Nymphenburgin linnassa. Silloin oli vähän pilvisempi sää ja sateli vähän luntakin. Linnan puisto on ihanteellinen paikka kävellä ja sisällä on erilaisia näyttelyitä, me tosin teimme vain pikakierroksen sisällä.

Nopeasti se viikko hurahti hyvässä seurassa, kiitos E ja G hyvästä palvelusta.