Kivaa Suomessa

Kaikki, jotka tuntevat meidät, tietävät, että meillä ei ole Suomessa ollessamme koskaan kaunis ilma. Muistoissa on kesäpäivät, jolloin sataa kaatamalla ja lämpöasteita on 10-12C. Nyt keksimme yllättää Suomen ja tulla sinne jo toukokuussa ja kun ajoimme lentokentältä kohti Pirkanmaata, oli aivan uskomattoman kaunis taivas ja päätin ottaa heti valokuvan muistoksi siitä ihmeestä, sillä olimme varmoja, että sade tulee taas.

Nämä harvinaiset kuvat halusin lähettää saksalaisille ystäville, mutta eipä tarvinnut, sillä meillä oli viisi päivää mitä kaunein sää.
Tapasimme sukulaisia ja ystäviä ja kummipojan perheineen. Kun meillä ei ole enää kotitaloani tai kesämökkiä, asumme hotellissa ja aika rajoittuu vain pariin päivään. Tampereella asuimme Lapland hotellissa, jota voimme suositella, kiva huone, hyvä sijainti ja hyvä aamiainen.

Kummipoika vei meidät illalla Näsinneulaan syömään ja sepä olikin hieno kokemus. Tuskin olisimme itse edes ajatelleet syömistä huvipuistossa, mutta kyllä kannatti, sekä näkymien että ruoan puolesta.

Pikkutytöille riitti ihmettelemistä pyörivässä tornissa ja me nautimme hyvästä ruoasta, tässä Allumiehen poroannos.

Helsingissä olimme taas Kalastajatorpalla, kun meillä oli kaksi bonusyötä ja kun tykkäämme kovasti Munkkiniemestä. Tullessamme ratikalla kaupungista poikkeamme perinteisesti Torpanrantaan juomaan Aperol Spitzz ja ihailemaan maisemia.

Muuten aika kului paljon taiteen merkeissä,  kun kävimme mm. HAM:ssa katsomassa Ellen Thesleff-näyttelyä ja Amos Rexissä katsomassa Magrittea

ja hollantilaisparin ihmeellistä leijuvaan graniittia

Liikuntaakin saimme, mm. kävelimme Kalasatamasta Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle ja sieltä edelleen Kulosaareen, niin ihania kävelylenkkejä siellä.

Eilen illalla palasimme kotiin ja kun menin joskus kello 23 makuuhuoneeseen, ulkoa kuului aivan ihmeellistä ääntä. En tiennyt vinkuuko siellä joku metalli vai onko joku eläin jäänyt pahasti ansaan. Ääni vaan jatkui ja jatkui ja Allumies lähti ulos tarkistamaan asiaa ja voi miten liikuttavaa, siellä istui naapuritalon parvekkeen kaiteella lehtipöllö, täällä miljoonakaupungissa. Nyt jaksan kuunnella sitä ääntä vaikka kuinka pitkään, kun tiedän mistä se johtuu.