YL ja esiäiti Walborg

Tiistaina YL:n kuoro konsertoi yliopiston salissa, tarjolla oli Sibeliusta ja yliopiston musiikkitirehtöörin, säveltäjä Michael Ostrzygan hieno sävellyssarja ECHOES. Sinä iltana oli ihme ja kumma niin kiva ilma, että ajelin pyörällä sen 8 km yliopistolle ja takaisin.

Lisänumerona kuulimme Finlandian ja tulihan siinä taas tippa silmään.

Olen DNA-tietoni saamisen jälkeen innostunut etsimään esi-isiäni. Yksi Walborg meinaa viedä hermot, kun en oikein tiedä kuka noista Walborgeista on se oikea.

Tänään lähdimme sateesta huolimatta patikkaporukkamme kanssa ulos. Kunnon vaelluskengät vaan jalkaan ja sateenvarjo auki ja matkaan.

Walborg vainosi patikkareissullakin, sillä poikkesimme Pyhän Walburgin kirkkoon, joka on ikivanha pyhiinvaelluskirkko ja sieltä on tehty jo 250 vuotta jalkaisin pitkiä pyhiinvaellusmatkoja Reinin alajuoksulle. Tälläkin kertaa taitaa olla yksi ryhmä viikon vaelluksella.
Katosta roikkui pyhiinvaeltajien käyttämiä kenkiä.

Lapuissa luki kenen kengistä on kysymys, siellä oli kaksikin pariskuntaa, jotka oli pyhiinvaelluksella tutustuneet toisiinsa tai Elisabethin kengät, jotka ovat käyneet sitä ennen Santiago di Compostellassa tai uusi paria kenkiä, joissa lukee: eivät kuulu kenellekään, pane ne jalkaasi ja lähde mukaan.

Pari tuntia patikoituamme sade lakkasi ja kun pääsimme Augustusburgin linnan luokse, aurinkokin alkoi näyttäytyä.

Nyt alan pakkaamaan matkalaukkua, huomenna lennetään sinisillä siivillä Suomeen ja toivomme, että siellä olisi vähän parempi sää kuin meillä on ollut.