Kaaosperjantai

Eilen oli sellainen tunne, että nyt on kyllä perjantai ja 13. päivä. Ensimmäinen  moka oli, että luotin rautateiden ilmoitukseen, että lähijuna on muutaman minuutin myöhässä ja kappas vaan, sehän olikin ihan ajassaan ja näin vain takavalot ja kun siihen aikaan juna kulkee vain joka 20. minuutti, jouduin odottamaan, mutta ei kovin paha, sillä mukana oli Kindle, josta olin muuten juuri lukenut Katja Ketun Rose on poissa, jossa jaksoin taas ihmetellä Katjan uskomattoman upeaa kielenkäyttöä. Kirjan Ettuhan menettää joksikin aikaa muistinsa ja huvitti sanonta "unohtamisen taika", taidan ottaa sen nyt ihan arkikäyttöön, kun tässä alkaa meikäläinenkin unohdella kaikenlaista. Latasin laitteeseen ystäväni D:n suositteleman roomalaisen Francesca Melandrin sukuromaanin "Alle, außer mir" (eli suomeksi Kaikki paitsi minä, mutta kirjaa ei ole siis vielä käännetty suomeksi), alkuperäinen nimi on Sangue Giusto eli tarkoittaa jotain sellaista kuin Oikea veri.

Tämä on sellainen kirja, jota ei voi oikeastaan laskea lainkaan kädestä, on pakko jatkaa lukemista. Roomalaisperheen ovelle ilmestyy yhtäkkiä etiopilainen nuorimies, jolla on Etiopian passin mukaan sama nimi kuin perheen isoisällä ja mies väittää olevansa sukua perheelle. Italia miehitti Etiopian 1936-41 ja siellä tapahtui sinä aikana karmeita juttuja. En ole vielä päässyt kirjassa niin pitkälle, että tietäisin kuka on kaverin äiti, mutta isä on siis ilmeisesti roomalaissuvusta. Jo nyt sadan sivun jälkeen tiedän, että tätä kirjaa voi suositella. Sitä ei ole ilmeisesti edes vielä englanniksi käännetty saati sitten suomeksi, mutta toivon, että pian käännetään. Berlusconilaisethan pitävät itseään puhdasrotuisena italialaisena, mutta todellisuudessa italialaiset ovat aika sekoitus eri etnisistä ryhmistä.
Kiertelin kaupungilla standardikaupat ja kävin mm. Manufactumissa juomassa Rharbarberschorle, se on nykyään pidetty janojuoma, puoliksi kivennäisvettä ja raparperimehua. Lähetin naapurilleni viestin ja sain vastauksen, mutta se on niin erikoinen juttu, että taidan tehdä teemasta oman postauksen.

Sähköpotkulaudat on nyt sallittu myös Saksassa ja niitä näkyi kaupungilla joka nurkalla. Vihaan niitä tai siis niitä ihmisiä, jotka huomiomatta jalankulkijoita ajelevat niillä ristiin rastiin. Oli pakko ottaa tämä kuva, kun tuon yhden miehen t-paita mätsää niin hyvin väriltään.

Seuraavaksi oli vuorossa kampaaja ja sieltä oli tarkoitus kiirehtiä kotiin ja pitää pieni lepotauko ennenkuin lähtisimme illalla konserttiin, mutta toisin kävi.  Kävelin kampaajalta metropysäkille ja menin metrolla kaksi pysäkinväliä ja vaihdoin lähijunaan tai siis halusin vaihtaa. Junat olivat 50-60 minuuttia myöhässä ja kun katsoin netistä, siellä sanotttin, että junaliikenne oli pysähdyksissä, koska raiteilla oli henkilöitä, mikä lähes aina tarkoittaa, että joku on taas tehnyt itsemurhan heittäytymällä junan eteen ja kestää kauan ennenkuin ruumiinosat on koottu kasaan. No, sitten palasin taas metrolla alkuperäiselle pysäkille ja oli tarkoitus mennä ratikalla. Ratikka tulikin heti, mutta se oli niin täynnä, ettei sinne mahtunut yhtään ihmistä ja sitten tulikin tieto, että raitiovaunun raiteet olivat ilmeisesti helteen takia jossain kohtaa uponneet  ja liikenne oli jouduttu pysäyttämään ja sen sijaan liikennelaitos oli vienyt busseja paikalle. Heh heh, busseja sitten sinne kadulle, jossa liikenne rush hourin aikaan ei muutenkaan suju. Kaiken lisäksi kaupunki on täynnäü lesboja ja homoja Christopher Street Dayn takia ja Pink konsertoi stadionilla ja juuri sinne mennään normaalisti tuolla ratikalla. Päätin ottaa taksin, mutta taksiasemalla oli yksi ainoa taksi ja varmaan 15 ihmistä jonossa. Päätin lähteä ratikalla vähän toista reittiä, joka ei tosin vie meille asti ja soittaa Allumiehelle, että hakee minut pysäkiltä, mutta Allumies on maailmanmestari teemassa "kännyn akku on tyhjä" enkä saanut häntä kiinni. Lähdin kuitenkin sitten ensin metrolla pienen matkan ja vaihdoin ratikkaan ja sitten kymmenennen yrityksen jälkeen sain miehen kiinni ja sovin, että hän tulee hakemaan minut läntisen hautausmaan pysäkiltä. Siinä sitten seisoin varttitunnin kunnes kuski saapui.

Illalla meillä oli Jukka-Pekka Sarasteen jäähyväiskonsertti, hän jättää yhdeksän vuoden jälkeen kapellimestarin paikkansa kaikkien harmiksi.

Tarkkailimme koko ajan netistä liikennetilannetta. Ratikka ei vielä kulkenut ja sitäpaitsi stadionin seutua kannatti välttää niiden ihmismassojen takia. Autolla ei missään tapauksessa voinut lähteä keskustaan, joka oli niin täynnä kuin olla ja voi. Sitten tuli ilmoitus, että lähijuna kulkee taas ja lähdimme tosi ajoissa, koska pelkäsimme, että taas jotain sattuu ja siksi olimme Philharmoniassa jo niin aikaisin, että siellä ei vielä ollut montaa ihmistä. Konsertti oli niin hieno, että vieläkin tulee kylmät väreet kun sitä ajattelen. Saliin mahtuu muistaakseni noin 2000 ihmistä ja se oli loppuunmyyty ja ne kaikki 2000 nousivat lopuksi antamaan standing ovations rakastamalleen maestrolle. Miten se tyyppi pystyy tosta vaan ilman nuotteja johtamaan 70 minuutin sinfonian.

Kesällä konserttisalista pääsee tauolla ulos ja ehtii vaikka Reinille.

Tuo konserttielämys sai meikäläisen taas palaamaan levollisemmaksi ja nyt nautitaan kauniista kesäpäivästä, nauttikaa tekin.