Vuodenvaihde 2019/2020

Vietimme vuodenvaihteen ystäviemme luona Baijerissa ja siellä oli uudenvuodenaattona meidän lisäksi vieraana isäntäväen kiva kotilääkäri ja hänen morsmaikkunsa ja ilta oli todella onnistunut. Miehet olivat luvanneet laittaa pääruoan ja kävivät uudenvuodenaattoaamuna tukkuliikkessä ostamassa kuusi tuoretta nieriää, jotka paistettiin uunissa, nam nam. Minä väsäsin alkupaloja, Wäinämöisen palttoonnappeja munan ja Kallen kaviaarin kanssa, hanhenmaksapasteijaa vuonankaalisalaatin ja puolukkahillon kanssa ja luottoreseptillä bataattipyrettä kampasimpukoiden kanssa ja autoin pöydän kattamisessa ja kuvat jäivät ottamatta paitsi tässä yksi, jossa ystäväni E. sytyttelee kynttilöitä.

Uudenvuodenpäivänä aurinko houkutteli ulos ja kävelimme muutaman kilometrin lenkin Wörthsee-järvelle. Baijerilaiseen tapaan siellä poiketaan oluttupaan juomaan puolen litran oluttuoppi ja syömään ns. Weisswurstia ja Brezeliä.

Maisemat oli mahtavat ja taidettakin näkyi siellä täällä.

Seuraavana päivänä lähdimme autolla Wieniin, sinne oli reilun 400 km ajomatka, aika vähän liikennettä ja kuivat tiet eli matka meni ongelmitta. Olimme varanneet Secret Escapes'in kautta Lindner Hotel am Belvedere ja  se olikin hyvä valinta ja hintaan sisältyi myös parkkimaksu, parkkeeraus ei Wienissä ole todellakaan halpaa.
Alussa oli hyvin sumuista eikä hotellin viereinen Belvedere ollut kovin halukas poseeraamaan meille.

Myöhemmin sitten Wieninkin taivas oli vähän ystävällisempi, mutta voi että siellä oli kamalan kylmää ja aivan hirveä tuuli. Kyllä huomasi, että oltiin Siperian suunnalla. Onneksi olin ottanut mukaan naapureilta lomatuliasiksi saamani skottivillahuivin ja suomalaisen Myssyfarmin myssyn, ne olivat tarpeen.

Meillä ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa, halusimme vain viettää aikaa ystävien kanssa niin ettei kenelläkään ole mitään hommia tai vaivaa. Kävelimme paljon ja katselimme nähtävyyksiä mutta aivan ilman suunnitelmia.  Yksi juttu, mitä emme ole ennen nähneet, katsottiin ensimmäisenä ja se oli Gustav Klimtin yli 30m pitkä Beethoven-friisi, jonka omistajuudesta on ollut kova riita entisen omistajan, juutalaisperheen ja Itävallan valtion välillä. Klimt maalasi friisin 1902 ja sen osat symboloivat matkaa onneen. Inspiraation Klimt on saanut Beethovenin 9. sinfoniasta. Friisi on nyt Secession-taidekeskuksessa, jonka allaolevan kuvan lainasin Wikipediasta, meillä nimittäin satoi kun seisoimme siinä. Oven yläpuolella on teksti vuodelta 1898 "der Zeit ihre Kunst, der Kunst ihre Freiheit", suomeksi ehkä "joka aikakaudelle taiteensa, taiteelle vapaus".

Stephansdomiin poikettiin, se olikin ennestään tuttu

mutta en muista käyneeni koskaan Karlskirchessä ja sepä olikin hieno yllätys. Ensinnäkin pimeällä ulkona todella komea

ja sisällä yllätyksiä, joista toisesta tosin olin jo etukäteen sattumalta lukenut. Kirkon kattomaalausten restauroinnin jälkeen rakennustelineet on jätetty toistaiseksi kirkkoon ja niitä pitkin pääsee ylös katsomaan maalauksia läheltä. Tosin jono oli niin pitkä, että emme jääneet odottamaan.

Kirkon katosta roikkui kaksi valtavan isoa palloa, kyseessä on argentiinalaisen taiteilijan Tomas Saracenon installaatio. Isomman läpimitta on 10m. Pallot poistetaan ilmeisesti tämän vuoden aikana.

Selfiekin tuli otettua samalla kun katsoi alhaalta palloa. Aika kiva, kun vanhaan barockikirkkoon yhdistetään modernia taidetta, vaikka kaikki ei tosin tykkää.