Sonntag, 17. Mai 2020

Sota ja rauha

Patikoimme eilen mielettömän pitkän matkan ja osittain aika hankalissa mäissä, joissa piti kamalasti varoa, ettei lähtenyt vierimään alas ja olimme aika lailla k.o. kotiin tultaessa ja iloisia siitä, että meillä on sauna, jonne pääsi lämmittämään vanhoja luitaan.  Luonto oli taas mahtava, linnut lauloivat ja metsästä löytyi jopa laite, jolla voi kuunnella lintujen orkesteria, mutta näin korona-aikaan emme viitsineet laittaa korvaa kiinni laitteeseen, varsinkin kun kuulimme sen laulun ilmankin.






Oli tunne, että olemme kaukana pahasta maailmasta,  mutta kun tarkemmin tuntee seudun, tietää, että siellä oli 75 vuotta sitten todellinen paha, sillä noissa metsissä käytiin toisen maailmansodan lopulla yksi kamalampia taisteluja amerikkalaisten ja saksalaisten kesken.  Kesä-syyskuun aikana 1944 amerikkalaiset ehtivät Atlantilta Saksan rajakaupunkiin Aachenin, mutta yhtä kauan aikaa heillä meni ylittäessä Hürtgenwaldin metsän, jonka geologian he olivat aliarvioineet, panssarit eivät toimineet näillä kukkuloilla ja näissä rotkoissa. Yhteensä Hürtgenwaldin taistelussa kaatui 3000 amerikkalaista ja saksalaista ja metsässä on isot hautausmaat ja muistomerkit kaatuneille. Amerikkalaiset kutsuivat paikkaa nimellä Death factory. Sotareportterina oli paikalla ollut mm. Ernest Hemingway ja J.D.Salinger on kuulemma jonkun taistelutauon aikana kirjoittanut ensimmäiset luvut kirjastaan Sieppari ruispellolla.
Me emme olleet kuitenkaan lähteneet katsomaan hautamuistomerkkejä vaan katsomaan luontoa ja saamaan liikuntaa ja molempia riitti.

Jätimme auton Vossenackin kylään ja ihailimme kirkon vieressä olevaa Eifelbaumia. Paikka on Nordeifelia eli Eifel-keskivuoriston pohjoisempaa osaa.  Kirkon viereen on pystytetty ns. Eifelbaum, jonka latvassa on kuvattu ihmisiä, eläimiä ja luontoa tältä seudulta.


Kylässä oli rauhallinen tunnelma, aurinko paistoi, hevosia ja lehmiä oli laitumella nauttimassa komeista maisemista.


Rinteillä näkyi paljon keltaisia pensaita.


Piikkiherneethän ne siellä kukkivat.





Vanhaa ja uutta, edessä lehmiä ja taustalla tuulienergiaa:




Paluumatkalla huomasimme autosta käsin, että pieni kahvila oli auki ja siellä oli ulkona pöytiä. Allumiehellä ei ollut maskia mukana, mutta minulla on nykyään yleensä aina yksi laukussa ja niinpä menin tilaamaan sisältä kakut ja kahvit ja istuimme ulos odottamaan tarjoilijaa. Ilmeisesti heillä oli uuden hygieniasysteemin kanssa niin paljon ongelmia, että kahvia ei kuulunut ja kun tajusimme, että viereisen pöydän pyöräilijäkaverit olivat odottaneet kahta olutpulloa jo hyvin pitkään ja joutuivat pullot saatuaan täyttämään kaavakkeet, joissa on henkilötiedot ja puh.no., päätimme peruttaa tilauksen ja ajella kotiin kahville. Kyllä vähän säälittää ne gastronomit nykyään, mutta kaikkihan on meidän itsemme hyväksi. Ja ehkä se koronakin saadaan joskus taitutettua niinkuin amerikkalaiset saivat vihdoin nujerrettua Natsi-Saksan aikanaan Hürtgenwaldissa.


Kommentare:

  1. Ihania kuvia taas! Lehmät ja lampaat. <3

    Johan on mennyt kahvin tilaaminen nykyään vaikeaksi. Mie kävin tänään ekan kerran McDonaldsin drive in-kaistalla, ja meinasi mennä kurat housuun, kun hermostutti niin. :-D Mutta saatiin pöperöä tilattua ja syötyäkin!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mä olen melko varma, että ihmiset ei täällä anna oikeaa nimeään eli mitä hyötyä siitä sitten on. Jos olisi henkilötunnus niinkuin Suomessa on, sehän olisi helppo käyttää eikä ravintolan omistajakaan saisi henkilötietoja, jos niitä pelkää antaa eteenpäin.

      Löschen
  2. Miten kaunis ja mielenkiintoinen retki teillä on taas ollut! Kyllä saunasta on paljon iloa näilläkin korona-keleillä. Täällä saa kai toistaiseksi vain take away-ruokaa ja kahvia. Kyllä ruuanlaitto alkaa jo maistua puulle, kun on yli 2 kk tehnyt itse ruokaa - paria kolme poikkeusta lukuunottamatta.

    Täällä on just kauhea raekuuro, joka siirsi minun päiväkävelyä, mutta onneksi ei ole kiire minnekään.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me käydään joka toinen ilta saunassa yhdessä maskiemme kanssa, sinne jää toivottavasi koronat kuumuuteen. Meillä on kyllä niin ihana ilma ollut jo kuukausia, aivan uskomatonta, melkein joka ilta syödään ulkona terassilla. Kokkailu alkaa täälläkin jo riittää, tekisi välillä mennä jonnekin kivaan paikkaan syömään. Nyt syödään monta kertaa viikossa parsaa, kun ei viitsitä niin kovasti nähdä vaivaa. Eilen oli parsaröstiä kalan kanssa, tänään keitettyä parsaa hollandaisen kanssa.

      Löschen
  3. Miten pastoraalisen kaunista, ja sitten kun ajattelee sitä tragediaa mitä siellä oli joskus....
    Miksi teillä on maskit saunassa ? On sanottu että kuumuus ei vaikuta koronaan, ja sitten taas että vaikuttaa, mutta täällä on ollut jo torstaista megahelteet ja viimeisen vuorokauden aikana sairastuneita 0 , joten kai siinä on jotain perää....

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me ripustetaan ne ylös saunan lamppuun ja toivotaan, että kuumuus desinfio ne, jos ne kerran voi uunissa käyttää, niin kaipa sitten saunassakin.

      Löschen
  4. Viime viikolla harrastettiin tuota nimen kirjoittamista Saksan läpi ajettaessa kun autobaanojen asemilla sai syömistä joko mukaan tai joissain paikoissa saatoi syödä ihan paikan päällä. Tuolloin tuli kirjoittaa jostain syystä nimi ja puh.numero. Hotelliin tilattiin pitsaa ja ruokakaupasta sai viinit ja muun tärkeän matkaevään. Ilman maskia ei ole asiaa sisätiloihin ja turvavälit on teipattu lattiaan. Onneksi ei läpikulkijoilta vaadita karenssia vaikka ovatkin maassa muutaman päivän. Muuten ei liikkumisesta tulisi yhtään mitään.
    On se vaan niin erilaista nyt täällä Suomessa - kaukana paha maailma.
    paskeriville

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se syy on, että yritetään jäljittää tartunnat eli ilmeisesti sulle ilmoitettais, jos olet ehkä voinut teoriassa saada tartunnan vaikkapa huoltoaseman kassahenkilöltä. Saksan ensimmäinen tartunta oli baijerilaisessa firmassa, jonne koronan toi kiinalainen, joka oli kaksi päivää työasioissa Saksassa. Hän istui kolmen kanssa samassa huoneessa palaverissa ja tartutti vieressä istuvan (=potilas numero 1), mutta niitä kahta muuta ei. Potilas numero 1 oli sitten kanttiinissa syömässä, istui selittäin kolleegan kanssa, kääntyi sen verran, että otti suolasirottimen kolleegan pöydältä ja siinä tartutti tämän =potilas numero 2. Tuo tapaus oli vielä suhtkoht helppo jäljittää, kun oli kaikki samassa firmassa eikä virus ollut ehtinyt firman ulkopuolelle.

      Löschen