Pyöräloma Itämeren rantateillä

Eipä mennyt pyörämatkamme tänä vaikeuksien vuonna 2020 kuin Strömsössä. Ensin jännitettiin nousevatko koronaluvut taas niin että tulee ongelmia sen takia, mutta siinä mielessä kyllä kaikki toimi. Hotelleissa ja ravintoloissa on tarkat määräykset hygieniasta, maski pitää olla kuonossa silloin kun seisoo tai kulkee, istuessa sen saa riisua. Etäisyydestä huolehditaan mm. niin, että aamiaiselle ei saa mennä milloin vain vaan saa tietyn aikaslotin, jotta kaikki eivät tule samaan aikaan.
Päivää ennen matkalle lähtöä Allumiehen selkä alkoi kiukutella ja se meni niin pahaksi, että mies kärsi kamalista lääkemääristä huolimatta kivuista ja oli ihan kumarassa, seisominen ja kävely teki pahaa, mutta sisukas kun on, ajoi 270km ja sen tavallisella pyörällä kun meillä kolmelle muulla oli sähköpyörät, ei voi kuin ihailla.
Matka alkoi Lyypekistä, jossa tapasimme kahden ystäväpariskunnan kanssa. Meillä oli sen verran aikaa, että teimme pienen laivaristeilyn satamassa ja katselimme vähän kaupunkia. Ajoimme laivalla mm. näiden vanhojen suolavarastojen ohi, joissa säilytettiin Lüneburgista saatua suolaa, jota vietiin Pohjoismaihin kalan suolaamista varten.

Pohjois-Saksassahan on paljon tiiliskivirakennuksia ja tiilibarokkikirkkoja.

Kaupungista löytyy kiva vanha suojelun alla oleva asuinalue Füchtingshof, joka on aikanaan rakennettu merenkulkijoiden ja kauppiaden leskien asunnoksi. Sieltä löytää söpöjä sisäpihoja.

Holstentor, vanhan kaupungin portti, on Lyypekin maamerkki.

Söin ensimmäistä kertaa elämässäni pohjoissaksalaista "kansallisruokaa" nimeltä Labskaus. Se on ollut aikanaan laivoissa syöty ateria, joka koostui ruuista, jotka säilyivät hyvin. Tämä meidän labskaus oli vähän fiinimmin tarjoiltu, joskus kaikki on lautasella sekaisin, silli, corned beef, punajuuret, kananmuna, peruna jne.

Lyypekissä hyppäsimme sitten pyörän selkään ja ajoimme Itämeren rantaa pohjoiseen päin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Neustadt, illalla oikein romanttinen paikka.

Neustadtista matka jatkui Grömitzin kautta Heiligenhafeniin, kaunis aurinkoinen päivä, tyyntä myrskyn edellä.

Seuraavana yönä alkoi sitten sataa ja myrsky "Kirsten" jylläsi Saksan yli ja sää oli niin kamala, että meidän piti keksiä joku ratkaisu eli miehet hakivat autot Lyypekistä ja pyörät sitten auton perään ja autolla seuraavaan hotelliin Schönbergiin. Yksi neljän hengen porukka oli ajanut matkan pyörällä ja he olivat aivan rättimärkiä ja väsyneitä kamalasta vastatuulesta.

Schönbergistä ajoimme Eckernfördeen, joka oli yksi matkan kivoimmista kaupungeista. Hotellissamme oli oma ranta ja rannalla tynnyrisauna, jonka toinen pääty oli kokonaan lasia eli saunassa istujat näkivät suoraan merelle.

Eckernfördessä oli keksitty kiva ratkaisu rakkauslukoille.

Seuraava yö oli oikeastaan kuulunut viettää söpössä Kappelnin kaupungissa, jossa on mm. filmattu saksalainen tv-sarja Landarzt, mutta (sittemmin koronan uhriksi jääneen) regatan takia siellä ei buukatessamme matkaa ollut hotellihuoneita ja jouduimme ajamaan 10km pohjoiseen Kronsgaardiin, in the middle of nowhere. Hotelli on hyvin yksinkertainen ja kaiken kukkuraksi siellä lähistöllä ei ollut minkäänlaista ruokailumahdollisuutta. Onneksi tiesimme sen ja ostimme Kappelnista juustoa, oliiveja, kinkkua jne ja söimme illalla piknikin hotellin aamiaishuoneessa, juomia sentään sai ostaa hotellista.

Matka jatkui ja oikeastaan viimeisen ajopäivän maisemat olivat melkein matkan kauneimpia ja aurinkokin oli taas tullut esiin.

Viimeinen paikka ennen päämääräämme Flensburgia oli Glücksburgin kaupunki, kuvassa linna.
Glücksburgista menimme lautalla 45 min Flensburgiin, joka oli viimeinen etappimme.