Montag, 14. März 2022

Sotapostia

 Ajankohtaisesta syystä aloin lukea isäni päiväkirjaa Viipurin viimeisistä päivistä.


Maailma ei ole muuttunut ja kuinka paljon taas nuoria Willi McBrideja tapetaan.






8 Kommentare:

  1. Eipä tosiaankaan ole ihmispeto ottanut opiksi...

    AntwortenLöschen
  2. On kyllä niin käsittämätöntä. Ei voi ymmärtää. Eikä hyväksyä.

    AntwortenLöschen
  3. Minua itkettää, kun luen isäsi päiväkirjaa. Minulta ja serkuilta nousivat tunteet pintaan Ukrainan ja pakolaisten kuvia katsoessa. Olemme itkeneet kukin kotonamme Englannissa, Suomessa ja täällä Saksassa. Lapsina olimme paljon yhdessä. Vanhat haavat eivät ole arpeutuneet.Joskus vielä etsin painajaisunissani kotia.
    Minulla on 23-vuotiaan tätini kirje, jonka hän kirjoitti ilmavalvontalottana Käkisalmessa joulun 1939 ja uuden vuoden 1940 välillä pätkissä silloin kun ei ollut pommisuojassa tai ilmavalvonnassa - tai nukkumassa. Nuoruus ja lapsuus loppuivat lyhyeen.

    AntwortenLöschen
  4. Kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan tuo Lapin sodan kauhut ja evakon taas lähelle. Johtuu myös siitä, että haastattelin evakossa olleita - heitäkin vielä löytyy - viime kesänä ja kirjoitin siitä artikkelin. Samalla luin arkistoaineistoa, joka koski kotirintamaa ja evakkoa. Samanlaisia asioita oli sitten kyse Karjalan evakoista tai Lapin sodan evakoista, jotka joutuivat suurimmaksi osaksi lähtemään ulkomaille.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kamala tunne oli kun maanantaina matkalla konserttiin ohitettiin asemalla teltta ja siinä pitkä rivi pakolaisia

      Löschen