Minä vavisten pyhäkön ovea avaan,
näen keväisen kunnaan ja ihanan maan,
näen kaukaa kirkkojen kultaristit
ja metsät tuulia tulvillaan.
Minä aavistan armahan ajan tulon,
minä hengitän tuulia heleän sään;
minä vaivun iltaisin ikkunanpieleen
kuin salaa onnesta itkemään.
- Einari Vuorela
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen