Melancovidia pakoon Alpeille

 Vuoristoilma tekee meille aina hyvää ja mieluummin lähdemme Alpeille kuin jonnekin hiekkarannalle, vaikka onhan vesikin ihan kiva elementti ja voisihan sitä nyt uiskennella jossain lämpimässä meressä, mutta sinne on turhan pitkä matka ja niinpä päätimme lähteä Alpeille. Katselimme pitkään hotelleja ja koska nyt ei ole sesonki, hiihdot on melkein hiihdetty ja pääsiäinen ei vielä ole, hotelleissa näkyi olevan paljon vapaita huoneita, päätimme spekuloida ja varata aivan viime hetkellä ja saada edullinen tarjous. Päivää ennen lähtöä kysyimme sitten valitsemastamme hotellista last minute tarjousta ja tulihan hyvä sellainen ja niin päädyimme Oberstdorfiin viideksi päiväksi.

Hotelli oli tosi kiva, ei turhan suuri ja ruoka oli todella hyvää.

Uima-allaskin oli käytössä.

Ruoka ei ollut ainoastaan hyvänmakuista vaan myös kuvan kaunista.

Saapumispäivänä ehdimme tehdä muutaman kilometrin lenkin laaksossa, se teki hyvää yli viiden tunnin automatkan päälle.

Maanantaina oli määrä ostaa Allumiehelle uudet vaelluskengät, Oberstdorfissa ei aivan helppo juttu kun on niin paljon valinnan varaa. Kuvassa on vain pieni osa kaupan malleista. Joistain kengistä joutuu maksamaan jopa yli 500€, mutta Allumies maksoi vain 200€.

Kenkäkaupan oven yläpuolella oli vaeltajia heiluttamassa väsyneitä jalkojaan.

Sitten vaan iso riski, uudet kengät jalkaan ja patikoimaan, mutta kaikki meni hienosti, fiksu myyjä tiesi tarkalleen minkä koon mies tarvitsee. Aurinko paistoi ja teimme pitkän lenkin Trettach-joen laaksoon.

Onneksi jotkut alppimajat oli auki ja saimme pientä purtavaa ja ennen kaikkea juotavaa, lasissa alkoholitonta vehnäolutta. Aurinko paistoi niin että oli pakko avata varjo.

Matkan varrella tutkiskelimme kasveja. Kevät on Baijerissa paljon myöhässä, pääasiassa löysimme valkovuokkoja ja pieniä valkoisia krookuksia. Google lens‘in avulla saimme selville eli tämä kasvi on nimeltään ruttojuuri.

Seuraavana päivänä lähdimme ylemmäksi vuorille, Söllereckbahn vei meidät lumeen. Lumi oli jo aika kehnoa ja Saharan hiekkaa oli yltynyt tietysti Alpeillekin eikä väri ole enää puhtaan valkoinen.

Ylhäällä jouduimme ylittämään laskumäen, mutta onneksi ei ollut kovin paljon laskettelijoita.

Sitten tuli vastaan Itävallan raja

ja jatkoimme matkaa Itävallan puolelle Klein-Walsertaliin. Välillä oli aika jyrkkää alamäkeä ja liukasta ja kiroilin kun taaskin olin unohtanut ottaa sauvat mukaan. Sadannen kerran vannoin, että en ikinä lähde enää ilman sauvoja.

Alhaalla Itävallassa palkitsimme rasituksen juustovoileivällä.

Vaikka kevät ei ollut niin pitkällä kuin meillä kotona, luonto oli silti kaunis.

Kymmenen kilometrin vuoristovaelluksen jälkeen uskaltaa tilata Kaiserschmarrn, se on sellainen tyypillinen alppiseudun  „nyhtöpannukakku“, joka syödään pääruokana, usein puolukkahillon kanssa. Me otimme sen nyt luumusörsselin kanssa, nam nam.

Sää huononi, luvassa oli sadetta ja jopa lunta ja tosiaan tänä aamuna sateli räntää ja siinä mielessä oli helpompi jättää kauniit maisemat ja lähteä kotiin. Aamiaiseksi syötiin vielä pakollinen baijerilainen Weisswurst, joka syödään nimenomaan aamupäivällä makean sinapin ja brezelin kanssa.

Oberstdorf, kyllä me tulemme uudelleen. 🐄