Lähdimme Ruotsista kolmeksi päiväksi Kööpenhaminaan, kun emme ole olleet siellä vielä tällä vuosituhannella. Koska meillä oli pyörät mukana, otimme hotellin, joka oli keskustassa ja jossa oli parkkihalli. NH Collection oli kallis mutta myös hyvä ja aamiainenkin eri luokkaa kuin edellisessä linnassa. Kiersimme paljon ympäri kaupunkia sekä kävellen että pyörällä. Pyörätiet on loistavat ja suurin osa asukkaista kulkee pyörällä töihin, mutta täytyy myöntää, että välillä pyöräliikenne oli minulle liikaa, vaikka olen tottunut pyöräilemään isossa kaupungissa. Aina oli edessä ja takana ja vasemmalla ja oikealla pyöräilijöitä ja piti olla varovainen, varsinkin vasemmalle kääntyessä.
En ottanut kovasti kuvia, kun se on pyörän selästä hankalaa, mutta panen nyt muutaman tänne muistiin. Salkoruusuja oli kaikkialla ja ne yhdistänkin aina Tanskaan.
Vahdinvaihto nähtiin ihan sattumalta kun ajettiin pyörällä linnan eteen ja ihmeteltiin ihmismassaa.
Oopperatalo on komea, valitettavasti emme päässeet kuin eteiseen ja vessaan.
Christianiaankin ajeltiin, mutta ei ole mielestäni näkemisen arvoinen, on kaupallistunut vuosien mittaan, huumeita oli kaupalla, mutta ei onneksi tarvita
Tuomiokirkossa käytiin
ja Allumies kiipesi tämän kirkon torniin noita ulkoportaita, huh
Köpis oli yhtä ihana kaupunki kuin ennen ja koko Tanska on kiva, ei ihme, että tanskalaisia pidetään maailman onnellisimpana ihmisinä, pitää varmaan paikkaansa, living is easy.
Ajoimme takaisin Saksaan Odensen kautta ja se olikin kallis keikka. Ajoimme keskustaan ja yhtäkkiä olimme parkkitalossa eli katu vei suoraan sinne eikä siinä ollut mahdollisuutta kääntyä. Mitään puomia ei ollut ja mitään parkkilippua ei siinä saatu ja olimme vähän pöllämystyneitä ja sitten yksi mies tuli sanomaan, että auton rekkari on rekisteröity automaattisesti ja lopuksi voi maksaa pois lähtiessä automaattiin kirjoittamalla sinne rekisterinumero. Eihän meillä Saksassa ole noin modernia, täällä ollaan vielä vielä oravannahkatasolla. Okay , katselimme sitten pari kirkkoa ja ostimme supermarketista salaattia, jonka söimme puiston penkillä varjossa, mittari näytti +39C.
Sitten taas jatkamaan matkaa ja menimme parkkihallin automaatille, kirjoitimme sinne rekkarinumeromme, mutta ei automaatti sitä tunnistanut. Me olimme tyhmänä luulleet, että kun kerran systeemi rekisteröi auton numeron, meidän ei tarvitse sitä itse enää tehdä vaan syöttää lähtiessä vain maksu koneeseen. Ei onnistunut kunnolla, kone laskutti vain pari penniä. Missään ei ollut infopistettä eikä yhtään ihmistä ja menimme sitten vaan autolle ja siellä oli tuulilasissa lottovoitto eli sakkolappu, noin 115 euroa!! Huonoa palvelua, kun missään ei selitetty miten pitäisi toimia.
Odensesta matka jatkui Saksan puolelle ja jäimme vielä pariksi yöksi kivaan hotelliin järven rannalle. Siellä oli tynnyrisauna ja uimaranta, kaunis näkymä järvelle ja kivat pyöräilymaisemat.
Hotellista teimme vielä retken pieneen Friedrichstadtin kaupunkiin. Kaupunki on 1600-luvulta ja sinne on aikanaan muuttanut Hollannista jonkun uskonlahkon ihmisiä ja taloissa näkyy hollantilaista ja kirkossa samoin.
Viimeiset kaksi päivää olimme ystävien kauniissa kodissa Hampurissa ja sitten taas moottoritielle ja kohti kotia, ihme kyllä pääsimme hienosti ilman ruuhkia kotiin, oli tosi kiva matka.
Eikös Altes Landiinkin tullut juuri Hollannista väkeä ja siellä on maata vallattu vedeltä ja on paljon kanavia. Muttta olihan iso parkkisakki!
AntwortenLöschenNiin tosiaan ja jossain muualla on taas ranskalaisia hugenotteja.
LöschenLäpikulkumatkoilla on tullut harrastettua Tanskaa paljonkin, mutta harvoin sinne on jäänyt oleilemaan, vain satunnaisia yöpymisiä. Muutama vuosi sitten jäin Köpikseen ja yövyin lasiseinäisen Crowne Plaza Copenhagen Towers´in yläkerroksessa huikein näköaloin ihan E 20:n vieressä. Kävin mm. kutittelemassa C. H. Andersenin varvasta kaupungintalon vieressä. Tanskaa voisi kyllä tutkiskella enemmänkin ihan ajan kanssa. paskeriville
AntwortenLöschenMuistan kun olin eka kerran tyttöystävän kanssa Köpiksessa ja etsittiin merenneitoa ja ruotsiksi änkytettiin kysymys missä on lilla jungfru ja sitten löydettiin ja se oli niin pieni, sama kokemus kuin Mona-Lisan kanssa.
LöschenOlihan se vähän turhan suuri summa
AntwortenLöschen