Viimeisen kahden viikon aikana olemme ajaneet lähes 2000km autolla, onneksi tankkasimme useimmiten Ranskassa, jossa diesel oli jopa 50 centtiä halvempaa. Olemme istuneet joka päivä neljä tuntia Colmarin sairaalassa aivohalvauspotilaan vierellä ja lohduttaneet hänen vaimoansa ja soitelleet sairaskassaan, lisävakuutukseen ja autoklubiin, joka mainostaa kuljettavansa jäsenen sairastapauksessa ulkomailta kotiin (suurennuslasin avulla selvisi, että kuljetus tehdään vain jos siirto on tarpeellinen. Onko se tarpeellinen, jos potilas on riittävässä hoidossa ulkomailla? Ei.) Buukkasimme ja maksoimme seitsemän kertaa hotellihuoneita tai loma-asuntoja, sillä sesongin takia Elsassissa oli hyvin täyttä ja jouduimme vaihtamaan kämppää. Jouduimme käymään ulkona syömässä paitsi pari kertaa laitoimme asunnossa jotain purtavaa. Potilas oli more or less tajuton ja pienikin äännähdys sai meidät iloitsemaan ja antamaan toivoa. Heti alussa kävi ilmi, että kun pariskunnan mies yleensä hoitaa kaikki raha-asiat, vaimolla ei ollut edes luottokorttia. Tuntui vähän kuin olisi ollut kauhuelokuvassa, kun kokeilimme sairaalassa toimiiko miehen halvaantuneen sormen sormenjälki kännykässä nettipankkimaksuun, mutta ei toiminut, vaati salasanan, jota vaimo ei tunne eli me maksoimme lopulta kaiken, se ei ole mikään ongelma, mutta ongelma on miten nykyaikana joku ihminen ei tunne edes oman sähköpostinsa salasanaa saati sitten hallitse yksinkertaisia pankkijuttuja. Onneksi meillä on itsellä paikka, josta löytyy tärkeimmät ohjeet miten toimia hätätapauksessa. Itse en taatusti osaisi tehdä veroilmoitusta, mutta sen voi antaa veroneuvojan tehtäväksi.
Eilen potilas vihdoin kuljetettiin (lisävakuutus maksaa) Müncheniin sairaalaan. Pieni lohtu noina kahtena Elsassin viikkona oli kaunis ilma ja laitanpa joitakin valokuvia muistoksi.
 |
| Eguisheim |
 |
| Colmar Petit Venise |
No huh, johan on ollut käänteitä. Onneksi ystävänne pääsi palaamaan kotimaahan, ja toivottavasti hän toipuu. Ihanaa, että olette pystyneet olemaan läsnä. <3
AntwortenLöschenEi tullut mieleenkään lähteä paikalta pois
LöschenHienoa, että ystävämies pääsi Saksaan ja toivottavasti toipuu vähitellen. Kyllä hänellä ja vaimolla on onnea, kun on teidänlaisenne ystävät. Mutta että nainen ei osaa hoitaa raha-asioitaan tms. Uskomatonta, kai sellaista voi olla vielä Suomessakin, mutta kuulostaa todella oudolta.
AntwortenLöschenEn olisi uskonut, että niin vähän on kärryillä
LöschenSamanlaisten asioiden kanssa on painittu meilläkin, erolla että äitini (silloin 78v) sai aivohalvauksen viime marraskuussa ja on nyt hoivakodissa (vasen puoli halvaantunut ja ei pysy ihan ajassa kiinni, kuitenkin on oma itsensä mikä on ihanaa). Isäni on nyt opetellut pesemään pyykkiä, käyttämään tiskikonetta, käymään kaupassa... ruuanlaittoa en enää tuonikäiselle jaksa opettaa. Jos olisi mennyt toisinpäin niin äitini olisi tarvinnut apua juuri mainitsemissasi asioissa kuten myös kaikkien teknisten laitteiden käytössä. Toivon toipumista tuttavallenne ja voimia kaikille läheisille, myös teille. Olette olleet ystäviä hädässä, ja se ei varmasti unohdu milloinkaan.
AntwortenLöschenIsäni opetteli 73 vuotiaana laittamaan jonkun verran ruokaa, mutta siivous ei onnistunut, piti hommata siivooja. Harmi, että äitisi joutui hoivakotiin, toivottavasti kuitenkin hyvään sellaiseen, niitäkin löytyy. Onkohan muuten totta, että puhekyky pysyy vasemman puolen halvauksissa paremmin kuin oikean puolen?
LöschenIkävä tapaus, mutta onneksi teillä oli mahdollisuus olla apuna. Ystävännehän oli varmaan kuitenkin aika hyväkuntoinen kun oli lähdössä tuollaiselle viikon kestävälle pyöräilyretkelle. Sairastuminen on varmasti järkytys kaikille. Onneksi pääsi viimein lähemmäksi kotiaan. Voimia vaimolle ja muille läheisille. paskeriville
AntwortenLöschenOli ihan terve mies paitsi kolesteroliongelmia vanhempien perintönä, oli jo nuorena saanut lääkkeitä siihen. Uusi sähköpyörä jäi nyt käyttämättä ja tuskin sille tulee koskaan enää käyttöä.
Löschen