Kavereita kesäkuussa

 Tänä vuonna kesäkuulle sattui paljon tapaamisia. Ensin tuli yksi varalapsi Suomesta, sitten vietimme laatuaikaa kummipojan ja vaimonsa seurassa Timmendorfissa Itämeren rannalla ja sieltä jatkoimme matkaa Lyypekkiin, jossa oli viiden kaveripariskunnan vuosittainen torstai/sunnuntaitapaaminen. Eipä ollut valittamista seurasta eikä ilmoista, kotona olisi ollut hirmuhelteitä ja rankkasadetta, josta kasvit kiittivät ja naapureilla ei ollut niin paljon kasteluhommia.

Hotellimme Lyypekissä oli Radisson Blue hyvällä paikalla Traven rannalla, voin suositella.

Lyypekki on vanha kaupunki ja katsomista riittää. Nämä kuvat ovat 1200-luvulla perustetusta Pyhän hengen hospitaalista, tuli vähän mieleen Beaunin Hôtel-Dieu Ranskassa. 

Olimme tälläkin kertaa syömässä Schiffergesellschaftin ravintolassa, hieno paikka ja hyvää kalaa. Viimeksi söimme siellä ollessamme pyörämatkalla muutama vuosi sitten. Nuo ihmiset ei ole meidän porukkaa, toivottavasti eivät pane pahakseen kuvasta.

Keskiajalla Lyypekissä oli pula asunnoista ja tonteista ja keksittiin tehdä kadulla oleviin taloihin käytävä, jota pitkin pääsi talon läpi takana olevalle tontille, jolle ei ollut muuta mahdollisuutta päästä. Nämä käytävät saivat nimen se ja se Gang eli käytävä, se oli takana olevan uuden talon osoite. Käytävän mitat oli niin, että siitä pystyttiin kantamaan ruumisarkku. Mitään flyygeliä ei sinne voinut kantaa ja opas vinoili, että Ikean kokoonpantavat mööpelit on keksitty nimenomaan noita taloja varten.

Nämä on niitä takapihoja.

Marsipaani kuuluu Lyypekkiin ja kävimme  Niedereggerillä katsomassa valmistusta ja saimme palan marsipaanikakkua. En erikoisemmin välitä marsipaanista, mutta tuo kakku ei ollut niin ällöttävän makeaa kuin pelkäsin. Mantelit tulee Espanjasta, varmaan nekin tarvitsee paljon vettä kuten mansikat ja avokadot, joita me boikotoimme, siis espanjalaisia.

Menimme laivalla Travemündeen, siellä saimme mansikkaboolia, toivottavasti ei espanjalaisista mansikoista.

Kuinkahan monta kertaa olen elämäni aikana ohittanut tämän laivan matkustaessani laivalla Suomen ja Saksan väliä. Passat on parkissa museolaivana Travemündessä ja nyt pääsin sinne sisään. Passat on purjelaiva, ilman moottoria ja se on kuljettanut vehnää ja salpietaria ympäri maailmaa ja ollut välillä suomalaisenkin omistuksessa. Meillä oli oppaana vanha mies, joka on ollut 16 vuoden ikäisenä oppipoikana Passatilla. Oli maallikolle mielenkiintoista kuulla hänen kertomuksiaan merenkulusta, miten saatiin selville missä oltiin, miten lastia nostettiin, mitä syötiin, mitä myrskyjä ja vaarallisia tilanteita koettiin. Kannattaa ehdottomasti katsoa laiva ja ottaa opastus.

Kamalien lomaruuhkien takia emme halunneet ajaa sunnuntaina koko matkaa Lyypekistä kotiin vaan jäimme yöksi Göttingenin seudulla olevaan hotelliin, jonka aamaispöydästä oli tämä näkymä, not so bad.

Oli tosi kiva viikko, ensin suomalaisten kanssa ja sitten ex-kolleegojen seurassa. La vita e bella. 

(Miten iPadissa saa aksentit vieraskielisiin sanoihin, ton een päälle kuuluu aksentti)