Kokkailuja ja kulttuuria hampurilaisille

 Hampurin ystävät olivat paluumatkalla pohjoiseen ja poikkesivat yöpymään meille. Löysin netistä jännän reseptin persikkacarpacciosta ja siitä tulikin ihan kiva eturuoka. Persikkaviipaleiden päälle tulee ohutta parmankinkkua  ja rucolaa, keskelle burrata ja päälle rouhittuja pistaaseja. Dressing tehdään sitruunankuoresta, sitruunamehusta, vaniljasta, hunajasta ja oliiviöljystä. Sitruunan kuori, mehu, hunaja ja vanilja keitetään siirapiksi ja sitten oliiviöljy vatkataan joukkoon ja kastike maustetaan suolalla ja cayennepippurilla. Tykättiin, kiva kesäruoka, vaikka meillähän on viimeiset viikot olleet kovin sateisia, (josta kasvit pitävät). Onneksi oli sentään +24C ja saimme istua terassilla, kiitos lasikaton pieni sade ei haittaa.

Ystävämme ovat hyvin kulttuurijanoisia ja sopivasti tulivat päivänä, jolloin vajaan kilometrin päässä oleva roomalaishautakammio oli auki.

Hauta on Belgiasta Kölniin kulkeneen Via Belgican (nykyinen Aachener Str) varrella, se on noin vuodelta 100 jKr plus risat. Lähellä on täytynyt olla roomalaisten ”Villa rustica”, mutta sitä ei ole vieläkään löydetty. Kivistä oli tällä seudulla puutetta ja siksi kaikkien rakennusten kivet on voitu viedä rakennustarkoitukseen aivan muualle eikä rakennuksia enää löydy.  Kammion alakerrassa on ollut hyllyjä uurnia varten aikaan, jolloin polttohaudattiin. Myöhemmin kristityt hautasivat ruumiit ja kuvan sarkofagissa on ollut aviopari. Koristeena on vasemmalla Viktoria, ”medaljongissa” keskellä avioparin kuva, mies ei ole enää näkyvissä ja medaljongin alla naiset polkevat jaloin viinirypäleitä viiniä varten. Sarkofagi on ollut alunperin kerrosta ylempänä, mutta sitten romahtanut alas ja kun se löytyi 1843, kun paikalle aiottiin rakentaa jotain.

Kammiossa on kaksi kalkkikivestä tehtyä ”korituolia”, aivan oikean korituolin näköisiä. Siinä ovat aikanaan omaiset istuneet käydessään morjestamassa vainajia.

Vieraat olivat tyytyväisiä, sekä ruokaan että kulttuuriin.