Kanada 8

Viimeinen Kanadan kohde oli Vancouver ja se olikin oikeastaan parasta vähän tylsän preerian ja laivamatkan jälkeen tai kyllä Kalliovuoret oli ehkä paras,  henkeä salpaavaa maisemaa. Läiskin nyt tänne vaan sikin sokin muutaman kuvan, että saan Kanadan päätökseen, kun tiistaina ollaan jo Krakovassa. Just nyt tuli mieleen, että bannerikuvanihan on Krakovasta eli se on jo 14v vanha enkä aio sitä muuttaakaan. Tuolla se Vancouver kaukana häämöttää.

Bussin ikkunasta kuva Stanley Parkin nauravista miehistä. 

Steam clock 

Kanada taitaa olla ainoa maa, jossa Mäc on saanut muuttaa logoa lisäämällä vaahteranlehden.

 

silitysrautatalo

Lowden‘s lookout, tässä oli juuri tapahtunut virallinen kosiminen, pariskunta ystävineen juhli siis kosimista, en tiedä tuleeko sitten kihlajuhla ja sitten häät.

Viimeisenä iltana ryhmän kanssa matkatoimisto kutsui meidät syömään Top of Vancouver pyörivään ravintolaan. Matkan aikana ehdimme usein ihmetellä kanadalaista systeemiä. Olimme yhdessä muussakin tornissa ja paikalla oli vain meidän porukan 24 henkeä ja meitä kohdeltiin kuin lastentarhalaisia, jouduimme seisomaan riviin, ihme kun ei tarvinnut pitää parista kättä. Tuolla tornissa oli meny ja siinä alkuruokana salaatti, joko sekasalaatti tai caesar‘s salad. Koska saksalaiset mielellään syö patonkia tai muuta leipää salaatin kanssa, matkaoppaamme oli pyytänyt, että saisimme myös leipää. Sepä olikin vaikea juttu ihan kuin joku patonki maksaisi maltaita. Pitkän neuvottelun jälkeen tulos oli, että ne, jotka ottavat sekasalaatin, saavat palan leipää, mutta caesar‘s salaatissa kun on jo krutonkeja, sen kanssa ei saa leipää.

Maisemat tornista olivat todella näkemisen arvoisia.

Jäimme porukan lähdettyä vielä pariksi päiväksi Vancouveriin, joka on kallis paikka, hotellihuoneesta pulitimme 400€ per yö, tosin huone oli hyvä ja aamiainen loistava.

Kanada on ylpeä rautatiestä, joka vie valtamereltä toiselle, tosin se historia radan rakentamisesta on myös yksi suuri häpeäläiskä Kanadan historiassa. 

Toinen karmea asia Vancouverissa oli kilometrien pituinen katu, jossa lojui huumeporukkaa. Otin kuvat bussin ikkunasta, todellisuus oli vielä paljon kamalampi, sen näimme kun kävelimme noiden jalkakäytävien läpi ainakin kilometrin. Siellä ne lojuivat kuin ruumiit puoliksi pukeutuneina ja pistivät itseään. Allumiehellä oli puhelin takataskussa, ihan tyhmä tehdä niin ja yksi puolikuollut narkkari kehotti häntä ottamaan puhelimen pois taskusta, „Sir, you'd better take your mobile phone…“., liikuttavaa.

Matkan aikana tutustuimme muutamaan vahvaan kanadalaiseen naiseen, ensin Calgaryssä famous five ja Mary Schäffer . Vancouverissa tutustuimme lähemmin Emily Carr‘iin. Kävimme mm. taidemuseossa, jossa oli hänen taulujaan.

Kanada oli mielenkiintoinen mutta monessa mielessä myös vähän omituinen. Olimme ennen käyneet vain idässä ja sielläkin kyllä ihmetelleet ihmisten käytöstä. Voiko olla, että nuoret ihmiset eivät osaa kaksikielisessä Kanadassa englantia, sellaisia kokemuksia meillä oli idän maaseudulta. Nytkin tavattiin omituisia ihmisiä, jos olet jonossa luukulla, tyyppi saattaa ykskaks panna nenäsi edestä luukun kiinni ja lähteä kahvitunnille tai jos jotain kysyt vähän ihmetellen, saat kuulla „calm down“. 

Hurjia uutisia nyt kun Kanadassa on pahoja metsäpaloja, mm. Jasperissa, jossa mekin olimme, on kaupunki jouduttu evakuoimaan, mikä onni, että emme olleet nyt siellä. Voin kuvitella mikä kaaos siellä oli, kun on vain yksi tie, joka vie pois. Me olemme ilmeisesti pahan ilman lintuja, kun viime vuonna Israelin matkan jälkeen tuli sota ja nyt Kanadaan metsäpalo, joita siellä tosin usein on, mekin näimme paljon palanutta metsää.