Omenoista

Tänä vuonna on Saksassa erittäin hyvä omenasato ja hinnat laskevat, varsinkin kun herra P*t*n ei suo kansalaisilleen EU-omppuja ja ne jäävät kaikki tänne syötäväksi.
Minä kiekautin kummipojalle nopean omenakakun, jonka resepti  on ajalta, jolloin kirjoitettiin vielä kirjoituskoneella, sellaista laitetta ei nykynuoriso kai enää tunne.  Ei ollut kummipojan 4vee tunnistanut vanhanaikaista lankapuhelintakaan piirroksesta, oli luullut sitä paidaksi ja vähänhän se luuri voi hihalta näyttääkin eli ihan ymmärrettävä tulkinta.
Kakku on nopea tehdä ja maistui ainakin meille. Tein sen 26cm pyöreässä vuoassa, ystäväni tekee aina 1,5 annosta ja paistaa vähän kauemmin, mutta meille sopi hyvin tuo matala malli.

Lumia-vanhukseni kärsii dementiasta eli muisti (=akku) on heikentynyt ja pitäisi kai hankkia uusi puhelin. Omenapuhelimen saisin yhdellä eurolla, jos jatkan sopimusta operaattorin kanssa kaksi vuotta. Pitääköhän sittenkin siirtyä tähän mennessä boikotoimaani omppuun???

Arvoitus

Kuka arvaa, mitä tuossa vasemmassa kuvassa on ja mitä tässä valmistetaan? Sen verran autan, että kuvat on otettu Omanissa.

Karjalan leftovers

Maikki kyseli lisää Karjalasta ja tässä joitakin valokuvia. Me olimme vain kolme päivää matkalla ja suurin osa ajasta meni bussissa istumiseen.

Posti, jossa taidetaan myydä enemmän vodkaa kuin postimerkkejä

söpöt tikapuut metsäpirttiläisen talon pihassa

sininen ovi

suolakurkkuja Viipurin kauppahallissa

Rahan vaihto onnistuu. Harmittaa, kun en huomannut ottaa valokuvaa ensimmäisestä vaihtajasta, jolla oli iso muovikassi ja siellä puolen metrin korkuinen pino euron ja ruplan seteleitä.

Yövyimme entisessä Muolaan kylässä Kuusaan motellissa, joka oli ihan siisti paikka. Kylppärikin oli siistimpi kuin helsinkiläishotellissa.

Ruokailu oli tässä päärakennuksesta. Omistajan rouva laittaa kotiruokaa, joka oli ihan syötävää.

Puutarha on rouvan harrastus ja se oli mielettömän kaunis.

Venäläiset harjoittelivat vesihiihtoa Vuoksen kauniissa maisemissa

ja muutamat matkaporukan naisista uskalsivat mennä uimaan , vaikka vesi oli aika kylmää.

Tämä viipurilaismummo ei onneksi huomannut, että otin kuvan. Suomalaisnaiset eivät saaneet ottaa kuvaa, kun eivät ostaneet mitään.

Nyt vasta matkalla tajusin, että Taipaleen joki (Tuonelan joki) virtaa äitini kotipitäjän läpi. Siellä on käyty kovat taistelut.

Ja vielä kerran oman Hilma-mummoni ranta.

Innsbruck - Imst

Sää- ja liikennetiedotukset eivät olleet meidän makuumme, kun lähdimme toissaperjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Itävaltaa. Luvassa oli kovaakin sadetta ja kilometrien ruuhkia, mutta selvisimme niistä ihmeen hyvin, kun navigaattori osasi luotsata meidät pahimpien ruuhkien ohi ja suurempi sadekin pysytteli jossain muualla. Kuvassa siis vain muutama auto ja muutama sadepisara.

Sopivaan aikaan neljän viiden tunnin ajon päästä löytyi Saksan puolelta kiva Landgasthaus, josta saimme hyvää ruokaa ja rauhallisen huoneen, kiva alku lomalle. (Mutta tämä blogger ei ole kiva, kiukuttelee ja laittaa kuvia ja tekstiä vähän sinne sun tänne.)

Lauantaina ehdimme katsella ennestään tuttua Innsbruckia. (Ihmettelin siellä taas rohkeuttani, että olin joskus parikymppisenä ajellut sinne yksin autolla tapaamaan suomalaisystävääni, joka opiskeli siellä lääketiedettä.)  Saimme Eurobikelta polkupyörät, satula- ja ohjaustankolaukut ja ajo-ohjeita ja muistutuksen pitää kädet koko ajan jarruissa kiinni. Pyörätie kulkee alussa Inn-joen laaksossa ja ensimmäiset 75% päivän matkasta oli tasaista maastoa. Sää oli sunnuntaiaamuna epävakainen ja jouduimme jossain vaiheessa pukemaan päälle anorakkimme, kun alkoi vähän tiputella vettä.

Oikeaa sadetta ei sitten onneksi kuitenkaan tullut ja kun poikkesimme lounaalle Stamsin sisterssiläisluostarin viereen, oli jo pakko hakea varjoisa paikka ja rasvata pärstä aurinkovoiteella.

Loppupäivä jatkui sitten vähän vuoristoisemmissa maisemissa ja polkemista (ja taluttamista) riitti.
Imstin hotelli oli kauhukseni  lähes 3km Imstin keskustasta, ylhäällä vuorella, meitä ei siis hemmoteltu virallisen päiväetapin päätyttyä. Suihku teki hyvää, ruoka ja Radler* maistuivat taivaalliselta.

*Radler  (sananmukaisesti pyöräilijä) on pidetty janojuoma, jossa on toinen osa olutta ja toinen osa limsaa.

Pakkaushommia

Tänään on sitten pakkauspäivä. Ensin lähtee pieni paketti Etiopiaan, sisältäen Susadimin ja Clarissan innoittamana tekemäni nutun 

Sitten on vuorossa hankalampi homma eli miten saada mahtumaan kolmen viikon kamat matkalaukkuun ja rajoittamaan paino 20 kiloon, kun kirjat ja kengät ja pesuvälineet painaa jo kamalasti. Kirjoja on varmaan pakko laittaa käsimatkatavaroihin.

Onneksi hyvä ystävä lähetti ohjeen, josta yritän ottaa mallia.