On onnellista tietää
miten Jumala karhua rakastaa
ja saukkoa, ilveskissaa,
ja mäyrää ja oravaa
ja pöllöä tupsupäistä,
joka yöhön häviää
ja västäräkkiä pientä,
jolla kauaskatsovat silmät on,
ja punaista kärpässientä,
siinä valkeita pilkkuja on.
- H. Juvonen
Tuon runon kaveriksi sopisi mielestäni tämä samalta ruonoilijalta:
AntwortenLöschenNAUTINTO
Metsässä siili nautti eniten,
kun lakastuneen ruohon karvaisena
se vaappui pienenä
ja mustin jaloin,
puhisten itseksensä,
hyvää löytäin.
Ritisten naurahteli neulaset,
kahisi.lehdet kieppuvat, kun tuuli
supatti niille loruansa tyhmää,
jotakin syötäväksi kelvotonta.
clarissa: tuohan on kanssa herttainen, en ole ennen kuullutkaan. kiitos.
AntwortenLöschen