Dienstag, 8. Juni 2010

Ikävä



Sain Italiaan viestin, että koulukaverini L. on hävinnyt lähes 15 vuoden taistelun syöpää vastaan. Hänen suurin toiveensa oli saada lapset aikuiseksi ja se toteutui ja hän sai nähdä jopa kaksi lapsenlasta. Tapasimme viimeisen kerran vajaa kaksi vuotta sitten, kun lähdin Suomeen varta vasten häntä katsomaan. Hän tulee aina olemaan suuri esikuvani, miten voi elää sairauden kanssa.

Tämä Eeva Kilven runo oli ystävälleni kovin läheinen.

"Kun sinun tulee ikävä minua
- ja ajatella, minä olen varma, että sinun tulee,
poikani, rakastettuni, mummon oma kulta -
kun tulee ikävä
katso kukkaa,
mitä tahansa, lähintä:
ojakellukkaa, pietaryrttiä, heinää,
pientä tuiketta tien poskella.
Olen siinä ja hymyilen,
Katson sinua silmiin ja lohdutan.
Ei surra liikaa.
Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella.
Eletään se hetki, mikä voidaan
sellaisena kuin se tulee.
Ei elämässä muuhun pysty,
Paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi
Voi jättää kukan taittamatta.
Voi jättää puun pystyyn.
Voi olla tappamatta.
Voi olla lyömättä.

Ei voi olla olematta surullinen silloin tällöin.”

16 Kommentare:

  1. Olen pahoillani ystäväsi poismenosta ja otan osaa :´( Tuossa Eeva Kilven runossa on samaan aikaan paljon lohtua, surua ja vahvuutta.

    AntwortenLöschen
  2. Otan osaa surussasi.

    En muista, kenen runo, mutta tämä lohduttaa minua.

    Pisara itki: "Meri kauas jäät!"
    Hymyili meri: "Jälleen minut näät.
    On kaikki Jumalaa: kun haihdut tuuliin,
    taas mereen tuovat sinut tuulispäät."

    AntwortenLöschen
  3. Pahoitteluni ystäväsi poismenon johdosta. Lohduttavaa, että sai kasvattaa lapset aikuisiksi.

    Voimia!

    AntwortenLöschen
  4. Olen pahoillani Ystäväsi poismenosta. 15 vuotta taistelua syöpää vastaan, se tuntuu samaan aikaan melkoiselta voimalta, mutta myös niin surulliselta -sillä taisteluahan se on ollut.

    Tuo Eeva Kilven runo on hieno.

    AntwortenLöschen
  5. Voi!, elämä on niin lyhyt...

    Allu, lue sinäkin tuota Eeva Kilven runoa, siinä on paljon voimaa ja iloa ja lohtua.

    Myös Natjale antoi hienon Voimarunon.

    AntwortenLöschen
  6. Voi miten surullisia uutisia sait kesken lomaa. Otan osaa suruusi.
    Sait häneltä perintönä hienon, lohduttavan runon.

    AntwortenLöschen
  7. lumiomena: runosta löytyy tosiaan vaikka mitä
    Natjale: pitääpä kirjoittaa tuokin runo muistiin
    mizyéna: kyllä kai ne äidit ensinnä lapsia ajattelee. Hyvä saksalainen tyttöystäväni määräsi kolme lastansa testamentilla meidän hoitoon, mutta onneksi ei tarvittu, lapset on nyt isoja.
    Susadim: niihin vuosiin mahtui 9 oireetonta vuotta, mutta ainahan siellä oli pelko taustalla ja viimeiset viisi vuotta tiedettiin, ettei hoito auta
    Clarissa: kaksi surullista asiaa heti ensimmäisenä lomapäivänä. Toinen oli se, että aivan minun silmieni edessä auto ajoi yhdessä kylässä koiran päälle, joka syöksyi talon pihasta tielle. Autoilija ajoi eteenpäin pysähtymättä ja koiraraukka pyöri maassa kuin viipperä kunnes pääsi jotenkin kotipihaan. Sen kaverikoira tuli muuten sitä "auttamaan" ja oli aivan järkyttynyt. Eihän se autoilija mitään olisi voinut tehdä, mutta olisi nyt voinut mennä taloon ilmoittamaan asiasta. Me sanottiin siitä heikolla italian taidolla naapurille, joka tuli katsomaan, kun oli kuullut kolahduksen.

    AntwortenLöschen
  8. Siinä taas näkee, koirilla on enemmän empatiaa kuin meillä, ainakin niillä koirilla,jotka olen oppinut tuntemaan.Meidän omat "pelastivat" meidät monistakin "vaaratilanteista".

    AntwortenLöschen
  9. Koskettava runo! Olen pahoillaan ystäväsi kuolemasta. Unohdamme joskus, että elämä on rajallinen. Määrän sijaan laatu on ehkä kuitenkin ensi sijaisempaan.

    AntwortenLöschen
  10. Otan osaa.Kaunis Kilven runo, lapsia sitä tietenkin ajattelee ensimmäisenä, raskasta heille. Lohduttavaa, että kuitenkin ehtivät aikuistua. Syöpää sairastava ystäväni sanoo, ettei ihminen koskaan ole ihan valmis lähtemään vaikka valmistautunutkin. Niin vaan käy, surullista.

    AntwortenLöschen
  11. Surullisia uutisia sait,olen pahoillani ystäväsi johdosta.
    Kauniin runon ja kuvan laitoit tänne hänen muistokseen.

    AntwortenLöschen
  12. Eeva Kilven runossa on lohdutusta ja voimia antava sisältö. Oikein kaunis runo.
    Tällä kerralla lomasi alkoi surullisissa merkeissä. Tälläistä ala-ja ylämäkeä elämä on. Kauan koulutoverisi sai taistella, mutta jaksoi hyvin. Surussasi myötäeläen, sillä tarvitset voimia kestää surun. Olihan koulutoverisi Sinulle kovin läheinen henkilö, vaikkei sukulainen ollutkaan.

    AntwortenLöschen
  13. Otan osaa ystäväsi poismenon johdosta. Eeva Kilpi osaa kirjoittaa...
    Vaikka nyt on vielä alkukesä, lainaan tähän yhtä Nils-Aslak Valkeapään runoa:
    Syksy soi kumisevissa jäissä
    sumu peittää kylmän työt

    Kyynelhelmet puristuvat esiin kasveista

    Mieli niin vaiti
    ajatusten jäämeri

    AntwortenLöschen
  14. Sydänlämmin lohdutukseni Allu!

    AntwortenLöschen
  15. Leena: mitenkäs mä sut jätin pois edellisestä kommentista?! Ihana se Kilven runo. Nyt pitää miettiä mitä kirjoittaa L:n vanhoille vanhemmille lohdutukseksi.
    Kasselin kyyhky: todella laatuelämää sai L. elää ja luin paljon positiivisia kommentteja hänestä kaupunkinsa paikallislehdestä.
    Sirokko: L. oli varmaan aika poikkeuksellinen, puhui aina avoimesti sairaudestaan ja siksi häntä ihailin
    Yaelian: kiitos! Oli äsken aivan kumma tunne, kun soitin yhdelle kaverille ja etsiessäni numeroa listalta tuli ensin L:n numero. Mietin, deletoinko, mutta en vielä deletoinut, vaikka ei sieltä kukaan enää vastaa jos ei sitten lapsensa.
    Maija: huhtitoukokuun vaihteessa puhuttiin puhelimessa ja oikeastaan oli tarkoitus ennen lomaa soitella, mutta jäi ja nyt ei voi enää soittaa.
    Helena: onpas nätti runo tuokin, kiitos
    Heljä: kiitos kaunis♥

    AntwortenLöschen
  16. Osanottoni ystävän poismenon johdosta ... Onneksi hänellä on nyt hyvä olla ja kauniit muistot lohduttaa: rakkaus ei koskaan kuole.
    Halauksia Allu! (((ALLU))))

    AntwortenLöschen