Montag, 16. Mai 2011

Hustvedtia ja pohjoisen Leonardoa

Kesäkuussa taidesalonkimme järjestää jälleen lukuisia kirjaesittelyjä, useimmat niistä mielenkiintoisissa yksityiskodeissa. Reinin rannalle rakennettiin joku vuosi sitten kolme isoa taloa, joita arkkitehtuurinsa vuoksi kutsutaan nostokurkitaloiksi. Asunnot ovat niitä kaupungin kalleimpia, ihan jo sijaintinsa takia, sillä ikkunoista on upeat näkymät. Olen aina haaveillut pääseväni joskus ihan vain katsomaan sellaista asuntoa. Taidesalongin lehtisen mukaan nimenomaan sellaisessa upeassa asunnossa on 15.6. tilaisuus, jossa esitellään Siri Hustvedtin kirja Kesä ilman miehiä. Minä olen itse sinä päivänä ilmeisesti sairaalassa myymässä näitä vasemman käden metalleja, joten en olisi itse sinne päässyt, mutta Allumies olisi ollut hänkin kovinkin halukas menemään ja niinpä istuin sitten lauantaina kello 10 koneen vieressä odottamassa, että liput tulevat myyntiin. Tulivathan ne ja kun sillä samalla sekunnilla painoin nappia, tuli jo tiedotus "loppuunmyyty". Arvasihan sen, Siri Hustvedt ja nostokurkitalo. Onnistuin kuitenkin saamaan lipun myöhemmälle päivälle Maxim Leon luennolle kirjastaan Talviuni Berliinissä, siellä on ilmeisesti kirjailija itse lukemassa. Itse en ole vielä lukenut kirjaa, itäberliiniläiset ystävämme lupasivat lähettää sen meille heti kun ovat itse lukeneet sen.


Sunnuntaina piipahdimme Aacheniin katsomaan antverpeniläisen renessanssimaalari Joos van Cleven näyttelyä (ylhäällä hänen omakuvansa). Joos van Cleveä kutsutaan pohjoisen Leonardoksi, sillä hänen maalauksissaan on paljon vaikutteita Leonardolta, jota hän ihaili. Yksi tunnetuista tauluista on Kirsikkamadonna. Huomasin, että ainakin Sinebrychoffin museossa Helsingissä on yksi Joos van Cleven teos. Muuten en häntä kyllä paremmin tuntenut, tulipahan taas suljettua yksi sivistysaukko. Ja menipä toinenkin sivistysaukko umpeen, kun sain kuulla, että esimerkiksi tuosta omastakuvasta näkee, että mies on naimisissa, sillä naimisissa oleva mies katsoi tauluissa aina tuohon suuntaan, nainen taas päinvastaiseen suuntaan. Täytyy ottaa asia huomioon, kun maalaan seuraavan kerran potrettia. :D
Näyttely oli täällä, sieltä myös kuvat.

8 Kommentare:

  1. Ikävää, ettet saanut Allumiehelle lippuja tuohon suosittuun tilaisuuteen, mutta kyllä se toinenkin on varmaan hieno.

    Meillä kulttuuripääkaupunkivuonna voisi kutsua naapureita kylään, mutta en nyt taida kuitenkaan. :)

    PS. en tiennyt minäkään tuota ennen potrettien maalauksesta; meillä töissä kaikki katsovat potreteissaan eteenpäin. :)

    AntwortenLöschen
  2. Maxim Leon luennolle voisin mennä kuuntelemaan olisiko hänellä lisättävää kirjan sanomaan. Kirjaa lukiessa sain vastauksia aika moneen asiaan. Mielenkiintoista.
    Sinebrychoffin museossa pitää muistaa katsoa näkyisikö Joos va Cleveä, sillä suunnittelimme täkäläisen pikku taidekerhon kanssa taas matkaa pääkaupunkiin ja tuo kuuluu aina ohjelmaan.

    AntwortenLöschen
  3. Helena: eikö naapureita voi muuten kutsua? Meillä on täällä yksi potretti Allumiehestä, hän katsoo siinä eteenpäin. Voi kauhistus, tarkoittaako eroa?
    Clarissa: minä en ole lukenut sitä kirjaa vielä, kun hyllytilojen takia ostan kaikki yleensä vasta pokkarina, mutta nyt saan sen ystäviltä.

    AntwortenLöschen
  4. PS: ei saa ylitulkita - ei potrettien asentojakaan!

    AntwortenLöschen
  5. Mulla on aina silmät kiinni. Mitähän se minusta kertookaan...

    AntwortenLöschen
  6. Onpas teillä kiva taidekerho;harmi ettet päässyt siihen Husvedtin esittelyyn,mutta kade kade että menet tuohon Maxim Leon tilaisuuteen:sain juuri Talviuni Berliinissä- kirjan loppuun,(kirja kiitos Leenan;) ja se oli erittäin mielenkiintoinen.Antoi aika synkän kuvan entisestä Itä-Saksasta.

    AntwortenLöschen
  7. kato nyt tätäkin: jaahas, se onkin hyvä kysymys
    Yaelian: me tiedetään aika paljon siitä reaalielämästä siellä, kun on ystäviä, jotka asuu muuten samassa kaupunginosassa kuin Maxim Leo. Jännä päästä kuulemaan häntä.

    AntwortenLöschen
  8. Luin juuri yhden Siri Hustvedtin kirjan ja kyllä oli sitkeetä..

    AntwortenLöschen