Täkäläinen Kunstsalon järjestää joka kesäkuu kirjallisuuspäivät, jolloin firmojen ja yksityisten tiloissa esitellään kirjoja. Tämä luento oli erään veroneuvojan upeissa toimistotiloissa. Kuvassa vasemmalla kirjailija, jota illan isäntä tässä esittelee ja toivottaa tervetulleeksi.
Maxim kertoi ensin taustastaan, luki sitten otteita kirjastaan ja sen jälkeen sai esittää kysymyksiä. Lopuksi illan isäntä avasi ovet toimistonsa pyhäkköön, jonne oli laitettu tarjolle itäsaksalaisia nakkeja ja sinappia ja muuta pikkupurtavaa, viiniä, olutta ja muita juomia.
Minä tunsin Maxim Leon oikeastaan vain Berliner Zeitung-sanomalehden kolumnistina (kiitos itäberliiniläisten ystävieni) ja taisin lukea hänen kirjastaan ensimmäisen kerran suomalaisten blogien kautta, mm. Leenan. (Suomi oli muuten ensimmäinen vieras kieli, jolle kirja käännettiin.)
En tiedä, miten paljon Suomessa on kirjoitettu Saksan väitöskirjaskandaaleista. Muutama poliitikko on joutunut luopumaan (Saksassa niin tärkeästä) tohtorin tittelistä, kun on saatu selville, että väitöskirja on enemmän tai vähemmän plagiaattia ja väittelijä on "unohtanut" merkata lähteensä. Tähän kaatui viime keväänä mm. puolustusministeri Karl Theodor Maria Nikolaus Johann Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester Freiherr von und zu Guttenberg. Maxim Leo kirjoitti joku aika sitten hauskan kolumnin painajaisunestaan: hän näki unta, että myös Dr. Oetker joutui antamaan tohtorintittelinsä takaisin.
Olen lukenut Talviuni Berliinissä-kirjan arvosteluja blogeista ja lehdistä ja löytänyt oikeastaan vain yhden negatiivisen arvostelun. Se on jonkun kateellisen itäsaksalaisen kirjoittama, joka ei pitänyt siitä, että Leon perhe oli erilainen kuin tavallinen itäsaksalainen perhe, monessa mielessä he olivat etuoikeutettuja.
Maxim Leo on mahtavan sympaattinen kaveri ja todella sanavalmis ja vitsikäs, minkä huomasi hänen spontaaneista vastauksistaan kuulijoiden kysymyksiin. Hänen seuraava kirjansa tulee koskemaan miesten puheita, teemoista, joita hän onnellinen perheenisä on käynyt onnellisen sinkkukaverinsa kanssa. Odotan jännityksellä sen ilmestymistä.
Ai että saisimme sitten vastaisuudessa vain Oetker-pizzoja:)
AntwortenLöschenMinäkin pidin Taviunesta Berliinissä. Se antoi paljon tietoa siitä, mikä DDR oli, mihin se kaatui. Toisenlaista tietoa, myös mielenkiintoista sain Jana Henselin kirjasta Zonenkinder. Kuten olen monesti kertonut,nämä asiat kiinnostavat kovasti jo kouluaikoina alkaneen kirjekaveruuden takia ja vierailinhan minä Itä-Saksassa itsekin. Kaikenlainen taustatieto on tervetullutta, ystäväni perhe oli myös etuoikeutettu (vaikka ei tuossa määrin kuin Leon perhe), mutta hänkin joutui siitä maksamaan. Kaikkea en ole saanut tietää, sillä siitähän ei puhuta niin mielellään. Sen muistan, että kadulla kävellessämme hän vain kuiskaten kertoi asioistaan. Olen iloinen, kun hän saa nyt matkustaa minne haluaa ja nähdä, että ei elämä ollut muualla sellaista kuin DDR:ssä aikoinaan opetettiin.
Clarissa: eikö olisi kamalaa, jos niillä pizzoilla ei olisi enää tohtorin hattua! Oli muuten mielenkiintoista tarkkailla, minkälaisia kysymyksiä länsisaksalaiset esittivät Maximille. Yksi mies halusi jatkuvasti jankuttaa, että Maxim ei kirjoittanut tarpeeksi tai juuri mitään pelosta (ANGST). Ihan tavallista elämäähän hän siellä vietti ensimmäiset 19v muurin kaatumiseen asti. Ei ne siellä pelänneet 24h päivässä. Ja esimerkiksi meidän itäberliiniläiset ystävät eivät kuiskailleet, vaikka olivat kapitalisteja ja systeemin vastustajia ja puhuivat ääneen, jopa niin paljon, että me ihmettelimme. Yksi toinen mies kritisoi, että kirjassa ei ole juuri mitään venäläisistä, jotka olivat koko ajan läsnä. Maxim asui Karlshorstissa, jossa meidänkin ystävät asuu ja siellä oli venäläisten kasarmeja. Maxim naurahti, että kirjan oli tarkoitus olla enemmänkin perheestä, mutta voihan hän nyt sitten kertoa, että ekat seksuaalikontaktit hänellä oli venäläisen upseerin tyttäreen.
AntwortenLöschenKuten tuosta kirjastakin ilmenee, sai protesti-ilmapiiri vähitellen jalansijaa DDR:ssä. Ajat olivat aivan erilaiset silloin "historiassa", 20 vuotta ennen muurin sortumista, kun minä siellä kävin. Kuiskailut eivät auttaneet, vaan vaikeuksiinhan kirjekaverini joutui, kun oli tavannut länsimaisen vierailijan.
AntwortenLöschenClarissa: Maxim virnuili, että suurin osa entisistä DDR-kansalaisista väittää nyt olleensa "Bürgerrechtler". Kyllä ne suurin osa siellä vaan oli ihan hissukseen ja sopeutuivat elämään diktatuurin kanssa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta. Aika jännä, että sun kaveri sai vaikeuksia. Minä olen käynyt DDR:n aikana Dresdenissä, Berliinissä, Erfurtissa ja Rügenillä kymmeniä kertoja tapaamassa tuttavaperheitä eikä heillä ole koskaan ollut sen takia vaikeuksia. En sitten kyllä tiedä, mitä heidän Stasi-papereissa lukee. Kai siellä on tietoja minustakin, mutta ei taida heistä kukaan olla käynyt katsomassa, kun ehkä pelkäävät saavansa shokin, kun läheiset sukulaiset ja ystävät saattavat olla antaneet tietoja. Oletko nähnyt elokuvan Das Leben der anderen? Se on aika lailla realistinen.
AntwortenLöschenPitäisi nähdä tuo, näytti mielenkiintoiselta. Muutamia muita asiaan liittyviä olen kyllä nähnyt. Goodbye Lenin tulee ekaks mieleen, samoin filmi, joka kertoi pakomatkasta tunnelin läpi länsipuolelle. Se oli eri tavalla realistinen.
AntwortenLöschenClarissa: voi kauhistus, etkö ole tosiaan nähnyt sitä!? Jos satun löytämään sen jostain tarjouksesta DVD:nä, niin lähetän. Goodbye Leninissä pääroolia näyttelevä Daniel Brühl kotoisin täältä ja on mun kummipoikavaralapsen hyvä kaveri, ovat usein lomailleetkin yhdessä. Daniel on fiksu nuorimies eikä maine ole noussut päähän.
AntwortenLöschenMinusta Maximin kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi hyvän kuvan Itä-Saksasta ja koko systeemin kamaluudesta.
AntwortenLöschenKiva tuollaien tapahtuma,missä voi tavata kirjailijan ja kuunnella häntä.
Minä pidin tästä kirjasta kovasti! Lukisin muutakin Maximilta. Laitoin hyvän kiertämään eli annoin oman kirjani eräälle, jota se kiinnosti kovasti.
AntwortenLöschenKirjailija vaikuttaa sympaattiselta sekä tekstinsä että kuvansa perusteella.
Itä-Saksan asiat kiinnostaa, tuo pitäisi lukea. Kansi on muuten todella hieno, houkuttaa lukemaan.
AntwortenLöschenYaelian: kirjailija on itse paikalla korkeintaan jos hän puhuu saksaa. Toisessa tilaisuudessa luki esimerkiksi Siri Hustvedtia eräs näyttelijä.
AntwortenLöschenLeena: lisää on (onneksi) tulossa
Susadim: mäkin tykkään siitä kannesta ja Maximkin näytti pitävän sitä onnistuneena. Onneksi Suomessa on laitettu sama kansikuva.
Tästähän mulle uusi kirjavinkki kun menen keskiviikkona vähän isompaan paikkaan ja siellä pitäs olla oikea kirjakauppa kaiken Mozart-kuulien sun muiden seassa (menen Salzburgiin tapaamaan kavereitani).
AntwortenLöschenToisten elämää on tullut ainakin kahdesti Suomen telkkarissa. Hyvä elokuva. Samoin meidän telkkarista on tullut useasti se erään naisen elmään perustuva dramatisoitu dokkari, jossa nainen pääsee länteen, mutta joutuu jättämään lapsensa DDR:ään ja sitten hän osoittaa mieltään Chekpoint charlilla, tapaa amerikalaisen valokuvaajan ja käydäänhän siinä vielä Helsingissäkin ETYK:n aikana.
Heh, vain pelkkiä Oetkereitä ei kukaan ostaisi. Ja on noista copy-paste -tohtoreista kirjoitettu.
Helena: sun kannattaa ostaa se, sitä on nyt jo pokkarina saatavilla. Die Frau vom Checkpoint Charlie-leffaa en ole nähnyt, se meni täällä vain tv:ssä. Checkpoint Charliestahan mä ennen jouduin meneen yksin yli, kun mulla oli suomalainen passi ja Allumiehellä saksalainen eli se joutui meneen muualta rajan yli. Muistan kerrankin, kun mulla oli joku arvokas DDR-lantti piilossa kengässä, kun myöhään illalla menin länsi-Berliiniin, mutta suomalaisen passin haltijalle ne oli aina ystävällisiä eikä sen enempää kontrolloineen.
AntwortenLöschenSain kirjan Yaelilta lainaksi. En ole viela ehtinyt lukea, mutta on jonossa seuraavana.
AntwortenLöschenanumorchy: kiva, että kirja lähti kiertoon
AntwortenLöschen