Donnerstag, 6. Oktober 2011

Alto Adige

Lombardian viimeinen yö vietettiin Gardajärvellä, mutta verrattuna esimerkiksi Varesen ihanaan hotelliin  Garda oli  past glory ja palvelukin oli paljon huonompaa.
Sitten siirryimme Alto Adigeen eli Etelä-Tiroliin, joka on autonominen saksankielinen maakunta pohjois-Italiassa ja meille hyvinkin tuttu lomapaikka, tunnelma on aina vähän niinkuin tulisi kotiin. Tällä kertaa menimme taas lähelle Itävallan rajaa Santa Magdalenan kylään ja teimme sieltä käsin patikkaretkiä vuoristoon. Sää ei olisi voinut olla parempi. Heinäkuussa oli ollut kolme viikkoa niin sateista ja sumuista, etteivät turistit olleet nähneet vieressä olevia vuoria lainkaan.


Kahdella patikkaretkellämme korkeusero oli yli 800m ja olinkin ylpeä saavutuksestani, varsinkin kun kuntoni on käsileikkausten takia normaalia huonompi. Ystäväpariskunnan mies ei päässyt patikoimaan, kun sai aina uusia vaivoja, milloin särki päätä, milloin koski pikkuvarpaaseen. Me muut tiesimme kyllä, mistä kenkä puristi, ei suinkaan pikkuvarpaasta vaan hänen yli 100kg painostaan, sitä lastia ei niin helposti jaksakaan kantaa korkeille vuorille. Mutta hän nautti silti lomasta laiskotellen loistohotellissamme.
Kuva on otettu huoneemme parvekkeelta, vasemmalla näkyy nurkka ystäviemme parvekkeesta. Taustalla virtaa soliseva puro, joka oli meidän luonnollinen tuutulaulu.

Joka puolelta pihaa löytyi erilaisia lepotuoleja, mm. tällainen, jossa sai vedettyä kuvun auringonsuojaksi. Siinä oli mukava loikoilla ja lukea kirjaa rasittavan vaelluksen perään. Tämä kuva on kuitenkin otettu ennen patikkaretkeä, sillä eihän me nyt hikisenä oltaisi menty tuohon istumaan.



Ylös vuorille kiivetessä pitää tietenkin aina välillä levätä, jopa urheilijamies istahtaa mielellään lepuuttamaan selkäänsä ja jalkojaan.

Joskus en meinaa millään jaksaa jatkaa kiipeämistä, mutta kun sitten pääsen ylös alppimajaan juomaan jotain kylmää, kärsimykset unohtuu ja voin olla ylpeä saavutuksestani. Tämä oli yksi niistä ihanista päämääristämme ja kun lääh lääh läähätin sinne ja tilattiin kaksi seljankukkamehua, samalla sekunnilla tajusin, että meidän rahapussi oli jäänyt hotellin kassakaappiin. Allumies syöksyi majan vanhan emännän perässä keittiöön peruuttamaan tilausta, mutta ei tämä herttainen täti antanut meidän kuolla janoon, vaan toi meille kaksi isoa lasia kylmää mehua ja sanoi, että voimme käydä maksamassa seuraavana päivänä hotellin lähellä laaksossa olevaan maalaistaloon, jota ilmeisesti pitää hänen poikansa. Teki mieli ottaa kuva rouvasta, mutta en kehdannut muuta kuin salaa takaapäin, siinä hän juttelee jonkun paikallisen kanssa.



Mukana olleet ystävämme olivat hekin aivan haltioissaan Etelä-Tirolista, jota he eivät ennestään kovin hyvin tunteneet eli suosittelen kaikille muillekin.

Kommentare:

  1. ooh! olisi voinut kyllä muakin pikkuvarpaaseen sattua ja olisin jäänyt tuohon tuoliin varjon alle kirjaa lukemaan.

    AntwortenLöschen
  2. Uskomattoman kaunis kuva Santa Magdalenan kylästä.
    No sopivampaa kirjaa et olisi voinut löytää. Ehkä saamme joskus lukea runollis-filosofisen matkakirjan myös Allu-rouvan seikkailuista maailmalla:)

    AntwortenLöschen
  3. Tuli ihan meidän Alppivaelteluajat mieleen lukiessani matkakuvausta. Ihan kaukokaipuu tuli...Mekin tapasimme ihania tirolilaisia matkamme aikana.

    AntwortenLöschen
  4. Hih, ihana tuo pikkuvarpaaseen sattuminen. Kyllà ne osaa ne isotkin miehet valittaa, heh. Noh, onneksi oli tuolle isommallekin miehelle silti tekemistà vaikka ei patikoimaan sitten "pààssytkààn".
    Tosi kilttià ettà saitte ne mehut rahanpuutteesta huolimatta :D

    AntwortenLöschen
  5. Upeita maisemia! Kyllä tuolla maisemissa silmä lepää.

    AntwortenLöschen
  6. Tuolla on varmasti ihanaa syksyllä.

    AntwortenLöschen
  7. Kyllä siellä olikin hyvä palvelu! Muutenkin taas matkanne vaikutti todella mukavalta.

    AntwortenLöschen
  8. Heljä: :D
    Clarissa: no ei kai siitä kylästä rumaa kuvaa saakaan. Tosi kiva kirja se ja taas kiitän blogimaailmaa, että olen siitä jostain lukenut arvostelun.
    Sira: kyllä mekin kaipaamme aina vuorille ja on yritetty säännöllisesti käydä ainakin viikko vuodessa
    Ciacy: oltiin liikuttuneita siitä söpöstä emännästä
    Hippu: kyllä siellä usein pysähtyy ihmettelemään maailman kauneutta
    Hannele: nytkin oli kaunista, mutta vielä upeampaa on lokakuun lopussa, kun lehtikuuset on värillisiä
    Sari: oli tosi kiva matka ja vielä niin mukavat reissukaveritkin

    AntwortenLöschen
  9. Minäkin suosittelen tuota seutua. Viime kerrasta on jo varmaan kohta 15v. Täältä on matka vähän pidempi sinne. Viinin lisäksi siellä on tarjolla hyvää ruokaa. Me oltiin yleensä Vinschgaussa lähellä Sveitsin rajaa.

    Maikki

    AntwortenLöschen
  10. Moi pitkasta aikaa!
    Yritan pikku hiljaa paasta bloggailuun kiinni.
    Vaihdoin host'ia ja blogit vaheni yhteen kolmen sijasta. Olen niin kiireinen, hyva jos/kun yhta ehdin paivittaa! :)
    Te olette taas olette retkeilleet ja reippailleet. Varmaan oli - jalleen - upea reissu. Mielettoman hienot maisemat ja mika hotla!
    Me ollaan jo melkein tervehdytty, pienta moskaa viela irtoaa mutta muuten olo on ok.
    Nyt suunnittelen Madridin 4 pvan reissua marraskuussa. Pitaisi muutamaan paivaan mahduttaa taas vaikka mita.
    Ihan kiva kun on taas matka mita odottaa...

    AntwortenLöschen
  11. Ihana matka teillä kyllä on taas ollut! Ja olipa kiva täti,joka antoi sitä seljankukkamehua ,vaikka oli rahapussi jäänyt muualle.Seljankukkamehu on hyvää(minulla on IKEAn seljankukkamehua..)

    AntwortenLöschen
  12. Allu, upeimmat maisemat, parhaat ruoat, paras ilmasto, juuri tuolla alueella.

    Kiva kun mainitsit Santa Magdalenan, nyt sen muistan;-)

    AntwortenLöschen
  13. Maikki: Vinschgau on tuttua meillekin ja luulen, että olen joskus laittanut Glurnsin kuvan blogiin, mutta en nyt löydä. Me ollaan oltu useimmiten Bozenin lähellä, nyt sitten pohjoisemmassa.
    BLOGitse: kiva, että olet palannut maisemiin. Varo, ettet joudu Madridissa taskuvarkaidem uhriksi. Mun kaksi tyttökaveria oli siellä ja molemmilta vietiin jotain, vaikka olivat muka varovaisia. Ja yksi meidän tuttavamies oli laittanut seteleitä tiukkojen farkkujen taskuun, niin tiukkojen, ettei meinannut saada omaa kättä sinne ja sieltä oli viety rahat ilman että hän huomasi.
    Yaelian: Ikeassa on tosiaan myös sitä mehua, mutta ei kyllä niin hyvää kuin tuon mummelin itse tekemä.
    Leena: du sagst es!

    AntwortenLöschen
  14. Saapasmaassa nàkemistà ja kokemista riittàà. Teillà on taas ollut hieno reissu. Seuraavaksi voisitte suhauttaa A1-moottoritietà hujauksessa keskelle saapasta.

    AntwortenLöschen
  15. Lissu: Italiassahan voi mennä vaikka minne ja on mielenkiintoista. On sitä A1 pitkin hujautettu autollakin jo kerran Roomaan.

    AntwortenLöschen
  16. Upeita kuvia! Taidat olla huippukunnossa tuon matkan jälkeen.

    AntwortenLöschen
  17. Oi kumpa pääsis tuonne ensi vuonna!

    AntwortenLöschen
  18. Ehkä minäkin olisin ottanut sen aurinkovarjotuolin, kai siitäkin vuoret näkyi.

    AntwortenLöschen
  19. Mahtavan kaunista!!
    Ja korkeuserot on rankkoja kävellessä, vaikka aina ei silmämääräisesti niin pahalta nousut näyttäisikään ... saati sitten kun myös näyttää jyrkältä! :D

    Ihanan ystävällinen ravintoloitsija, kun saitte juomat 'velaksi' :)

    AntwortenLöschen
  20. Vihreätniityt: no kyllä kunto koheni,
    huomasin se eilisellä sauvakävelyllä
    Sirokko: vuoret näkyi joka puolella
    MaaMaa: nimenomaan ne korkeuserot tosiaan on se juju. Suurin suoritukseni on edelleen Pöytävuori Kapkaupungissa ja siellä porotti vielä aurinko lähes koko ajan.

    AntwortenLöschen