Montag, 21. November 2011

Maharajan vieraana

Loman puolivälissä, rasittavan kulttuuriviikon jälkeen meillä oli mahdollisuus laiskotella kaksi päivää maharajan vieraana. Udaipurin kuninkaan jälkeläiset alkoivat vajaa kymmenen vuotta sitten kunnostaa hotelliksi vanhaa linnaa keskellä Rajasthanin aavikkoa. Matka sinne tuntui ikuisuudelta, sillä jouduimme ajamaan varmaan 100km huonokuntoista pikkutietä. Matkalla näimme nomaadeja, jotka olivat lähteneet lampaittensa ja vuohiensa kanssa etsimään laumalle uusia ruokapaikkoja.

Meidät otti vastaan sympaattinen maharani. Kuva on otettu aamiaisterassilla, taustalla on tekojärvi, johon varastoidaan monsuuniajan sateet.


Meillä oli tilava huone ja jokaisella oli huoneensa edessä tällainen varjoisa veranta, jonka keinutuolissa oli kiva istuskella ja lueskella.


Toisena päivänä oli ohjelmassa cooking lesson. Meille esiteltiin intialaisia mausteita ja talon kokki valmisti kaksi ruokalajia, joita saimme sitten maistella. Maharaja-perhe on kouluttanut koko henkilökunnan lähiseudun asukkaista ja esimerkiksi tuo turbaanipäinen mies oli todella pätevä ja ystävällinen. Maharani pitää myös hyvää huolta henkilökuntansa lapsista. (Kuvassa toinen vasemmalla meidän ihana matkaoppaamme.)


Herkullinen illallinen tarjoiltiin tällä terassilla. Siellä me istuimme lämpimässä kesäillassa kynttilöiden valossa. En varmaan koskaan unohda sitä iltaa, kun meillä oli vielä onni istua vielä yhdessä kaikkein hauskimman pariskunnan kanssa.


Iltapäivällä lähdimme katsomaan linnan alapuolella olevaa kylää. (Se oli se kylä, jossa näimme sen perjantain postauksen morsiamen.) Kylän supermarket näytti tällaiselta:


Tämä pappa istuskeli yhdessä kadunkulmassa. Intiassa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vanhatkin ihmiset kyykkivät ihmeellisissä asennoissa ja pääsevät siitä taas ylös.

Kommentare:

  1. hienoissa juhlissa. Juu, vanhat japanilaisetkin istuvat lattialla...

    AntwortenLöschen
  2. Vau! Varmaan ihan mielettömän upea kokemus! Kiitos, että jaoit tämän meidän kanssa. :-)

    AntwortenLöschen
  3. Ihailen kuvia ja ihmettelen, että miten muka kulttuuriviikko voi olla rasittava?

    AntwortenLöschen
  4. Ihan kuin olisin ollut mukana Teidän matkalla. Niin osuvasti osaat kirjoittaa ja kuvata. Kun on itse käynyt siellä osaa hyvin kuvitella, millaista Intiassa on. Tuo vanhan miehen kyykkyasento on mielenkiintoinen. Mekin harjoittelimme matkan aikana aamupalan jälkeen tällaisia asentoja. Eikä ne niin vaikeita olleetkaan, mutta nyt ne ovat valitettavasti unohtuneet.

    AntwortenLöschen
  5. Hannele: niinhän ne japsit istuu
    Hippu: oli upea kerrassaan
    Helena: seitsemän intensiivisen päivän jälkeen täynnä taide- ym historiaa meikäläinen osaa nauttia kahdesta "lomapäivästä"

    AntwortenLöschen
  6. Maija: en ole edes uskaltanut yrittää noita kyykkimisiä

    AntwortenLöschen
  7. Mielenkiintoinen kuvakertomus kontrastien Intiasta. Ette kuitenkaan rentoutuneet joogaamalla kulttuuriviikon jälkeen? No, lukeminen varjoisalla verannalla keinutuolissa ajaa saman asian.

    AntwortenLöschen
  8. Varmasti upea paikka ja upea aika tuo kaks päivää. Mäkun olen surkea kulttuurillisesti, ihastuin sun lauseeseen kulttuurin kyllästymisestä, mut vaan, koska tiedän et tykkäät kultturielämästä ;-D

    Jäin miettimään tota sun lausetta, jossa ilahtuneena kerrot teidän päässeen parhaaseen seuraan. Niin että miten muut ihmiset yleensäkin näkevät meidät. Ollaanko (siis kukin meistä) sitä mieluisaa pöytäseuraa vai kartellaanko meitä jonkin ominaisuutemme tähden.
    Että mää saan ihan tavallisestakin lauseesta kuule elämääkin suuremman analyysin, mutta jätän pohdinnan jokaisen omaan harkintaan :P

    AntwortenLöschen
  9. Clarissa: se keinu oli niin ihana, kun siinä kävi sitten sellainen pieni tuulen henkäys
    Tanja: porukka oli tällä kertaa oikein kiva paitsi se baijerilainen kommandantti, joka huusi epäkohteliaasti henkilökunnalle. Kaksi hampurilaisveljestä (60+) oli vähän liian hiljaisia, kun vanhempi ei sanonut SANAAKAAN, nuorempi sanoi pari sanaa, jos kysyttiin. Ei he mitään pahaa tehneet, mutta en kyllä etsinyt välttämättä heitä pöytäseuraksi. Neljä avioparia oli aivan loistavia, niistä vitsikkäin oli juuri tuon illan pöytäseuramme. Sympatiat oli ilmeisesti molemmanpuolisia, sillä viimeisenä iltana pariskunta tuli sanomaan meille, että he haluavat antaa meille todistuksen, että ollaan erittäin mukavia. Se oli kiva kuulla, eihän monet sellaista sano ihan suoraan. Se rouva muuten sanoi miehelleen, että tietenkin noi on mukavia, nehän on Kölnistä. Miten muuten meni teidän Kölnin matka? Taisi olla kiva ilmat ja niin on edelleenkin aivan mahtava syksy.

    AntwortenLöschen
  10. Kölniläiset ovatkin suvaitsevia ja mukavia :) Mistäs päin Saksaa se jäykkis oli? :D

    Mä ite oon aikas puhelias vieraillekin, mutta mies on vähän jäykempi, eikä oo mikään höpöstelijä. Osaa toki "pikkupuhumisen" taidon, mutta ei tykkää käyttää sitä :D Välillä potkin miehen jalkaa pöydän alla, ettei näyttäis liian tylsistyneeltä tai jäykältä ja välillä meinaan revetä, kun mies kuuntelee jotain hymyillen, mutta nään ettei ees kuuntele. Hää ei vaan välitä ihmisistä niinku mä. Joskus on avoimempi ku joskus toiste. Mä oon hölöttäjä lähes aina :P
    Tarkotin tällä vaan sitä, että munkin miehestä voi saada hiljasen tai jäykän kuvan, vaikka oikeesti on ilonen ja energinen(kin).

    Meidän matkasta jotain laitoin blogiini, sen kummemmin täällä kehtaa hehkutella, muutaku et oli aivan ihana matka! Tunnetäyteläinen.

    AntwortenLöschen
  11. Tanja: se komentaja oli Münchenistä. Pitääkin tulla blogiisi katsomaan.

    AntwortenLöschen
  12. Eh, olisin kyllà lentànyt peballeni, jos olisin edes yrittànyt istahtaa samalla tavalla kyykkyyn ihan kantapààt pebassa ja jalanpohjat tukevasti lattiassa, kuin tuo vanhus...Ei se kato onnistu jos on sità rasvakerrosta liikaa, heh...
    Aivan ihania matkakuvia. Hotelli nàyttàà tosi luxuspaikalta ja sitten tuo supermarketti olikin tuollainen tosi alkeellinen. Varmasti elintaso oli selvàsti esillà koko reissun ajan.

    AntwortenLöschen
  13. Olipa mukavaa taas "matkustaa kanssasi". Jos jatkaisi tuota joogaamista, niin voisinkohan minäkin sitten oikein vanhana tuolla tavalla kyykyssä istuskella?!
    Supermarket on kyllä vähän sen näköinen, että miettisin kauan, ostaisinko tuolta jotain.

    AntwortenLöschen
  14. Minun aiemmasta kommentista jäi pois hymiö, mutta kyllähän Allu osaa tulkita minut kommentit kuten pitääkin! :)
    Hih, tulee mieleen stereotypiat saksalaisista eri alueilta... Maltan tuskin odottaa, kun pääsen itse tutustumaan empiirisesti ja tutkailemaan suomalaiten representaatioita siellä Hamburgenissa.... Siis hampurilaiset ovat hiljaisia?

    AntwortenLöschen
  15. Ciacy: kyllä mäkin aina suu auki ihmettelin, miten vanhat mummut kyykki, mutta jos ei omista tuolia, pitää keksiä muu tapa istua
    Sira: ei mekään ostettu
    Helena: sanotaan nyt, että hyvin hillittyjä. Lue vaikka
    tämä artikkeli.

    AntwortenLöschen
  16. Teillä on ollut mielenkiintoinen ja monipuolinen matka. Noilla kokemuksilla kestänet remontin haittoja.
    Kuvissasi värit ovat uskomattomattoman kauniita.

    AntwortenLöschen
  17. Minä kokeilin pari viikkoa sitten joogaa, mutta siitä tuli vain huono olo.

    AntwortenLöschen
  18. Upea virtuaalimatka, kiitos. Maharaja voi tulla meikäläistä vastaan ainakin tuossa kyykkyasennossa :D

    AntwortenLöschen
  19. Mikä ihana kokemus;tuolla maharanin kokkauskurssilla olisi ollut mukava olla . Ja ihanalta vaikuttaa hotellipalatsi:)
    Kiitos nojatuolimatkasta!

    AntwortenLöschen
  20. On teillà ollut muistorikas matka. Kiiton! Odotan vielàkin lisàà.

    AntwortenLöschen
  21. Marjatta: jos menet Intiaan, näet siellä nimenomaan värejä. Jos joku kysyy, mikä on jäänyt mieleen Intiasta, voin sanoa, että NE VÄRIT.
    Sauerkraut: olet ensimmäinen, jolle on tullut huono olo joogasta
    Sirokko: kerroinkin siellä saksalaisille matkakavereille suomalaisten maharajasta
    Yaelian: olisit varmaan pitänyt niistä safkoista. Aion joskus kokeilla kotona, sain reseptin mukaan.
    Lissu: lisää tulossa tässä teatterissa

    AntwortenLöschen
  22. Hieno tuo viimeinen kuva, herättää ajatuksia, vaikka kuvassa on vain yksi papparainen.

    Tahtoisin niin kovin Intiaan.

    Saga

    AntwortenLöschen
  23. Saga: papparainen oli jotenkin niin iloinen köyhyydestä huolimatta

    AntwortenLöschen
  24. Eihän tähän voi muuta todeta kuin WauWau ja Wau!

    AntwortenLöschen