Donnerstag, 9. August 2012

Elämä on

Minä, oma vankini, sanon näin:
elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä
eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
Elämä on halveksua itseään
ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.
Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...
Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki,
elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.








Jag, min egen fånge, säger så:
livet är icke våren, klädd i ljusgrön sammet,
eller en smekning, den man sällan får,
livet är icke ett beslut att gå
eller två vita armar, som hålla en kvar.
Livet är den trånga ringen som håller oss fången,
den osynliga kretsen, vi aldrig överträda,
livet är den nära lyckan som går oss förbi,
och tusende steg vi icke förmå oss att göra.
Livet är att förakta sig själv
och ligga orörlig på botten av en brunn
och veta att solen skiner däruppe
och gyllene fåglar flyga genom luften
och de pilsnabba dagarna skjuta förbi.
Livet är att vinka ett kort farväl och gå hem och sova…
Livet är att vara en främling för sig själv
och en ny mask för varje annan som kommer.
Livet är att handskas vårdslöst med sin egen lycka
och att stöta bort det enda ögonblicket,
livet är att tro sig vara svag och icke våga.
 Edith Södergran

14 Kommentare:

  1. En ole tekstistä samaa mieltä, mutta aivan ihana kuitenkin!!! Toisaalta tekstin voi tajuta niinkin, että näin me ihmiset heitämme hukkaan kaikki mahdollisuudet ja tekstin tarkoitus onkin herättää meissä se vastarinta onnettomuutta vastaan ;)

    "Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
    näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,", varsinkin tämä kohta jäi soimaan päähäni.

    Tällainen iskee juuri siihen dramaattiseen minuun. Ehkä suhunkin, kun kerran laitoit tämän?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Juuri sitä mäkin ajattelen, että moni on itsensä vanki ja voisi yrittää muuttaa monta asiaa.

      Löschen
  2. Hej, heute kann man ja glatt mal ohne Google-Translator auskommen!

    AntwortenLöschen
  3. Olen jo monta kertaa aikonut laittaa blogiini tuon runon.Jokainen tulkitsee sen tietenkin omalla tavallaan, minusta se on niin surullinen. Näen siinä Edithin oman kohtalon. Runo on hieno, kuten kaikki hänen runonsa.
    Kun aikaisemmin olemme analysoineet sitä, miten onnistuneita runojen käännökset ovat, voin tästä runosta (kuten melkein kaikista Edithin runoista) omana mielipiteenäni sanoa, että ne on luettava ruotsinkielellä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niin varmaan paras lukea ruotsiksi, jos sitä osaa tarpeeksi hyvin. Mulle on oikeastaan o.k. lukea ensin vaikka suomeksi ja sitten se alkuperäinen versio ruotsiksi.

      Löschen
    2. Jotkut meistä vaan eivät osaa niin hyvin kieliä, että kykenisivät lukemaan alkuperäiskielellä tekstejä. Minä mm. olen tällainen onneton, joka kiittää kääntäjiä siitä hyvästä työstä, jonka meille tekevät.

      Nimimerkillä: Yritän kyllä, koko ajan...

      Löschen
  4. Minustakin tuo on surullinen runo ja luen sen rivien välistä viitteitä Edithin kohtalosta.
    Aamulehden sarjakuvassa HooKaksOo ja Heinäpää sattui juuri tänään olemaan tällainen dialogi:
    - Onko sinulle tuttu se sellainen pelottava a avuton tunne joka tulee hetkeä ennen nukahtamista?
    - Joo. Sitä kutsutaan elämäksi.

    AntwortenLöschen
  5. Elämä on. Vapaus tai vankila. Kummaksi sen teemme. Joskus sekä että. Minusta.

    AntwortenLöschen