Vietnam IX

Tänään vähän tärkeämpää asiaa. Matkatoimistollamme on säätiö, joka tukee erilaisia projekteja köyhemmissä maissa ja tälläkin matkalla meillä oli mahdollisuus tutustua kahteen projektiin.

Ensimmäinen oli ravintola, joka kouluttaa katulapsia ammattiin. Vietnamissa on kymmeniätuhansia kodittomia lapsia. Eräs vietnamilaissyntyinen australialainen on ryhtynyt kouluttamaan heitä, mottona hänellä on: älä anna ihmisille kalaa, vaan näytä heille, miten tehdään onki ja miten ongitaan.
Tällä motolla hän on perustanut ravintola KOTO:n. KOTO on lyhenne sanoista Know One, Teach One. Ravintolassa koulutetaan nuoria kokin, tarjoilijan jne ammattiin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ruoka on erittäin herkullista ja palvelu hyvää ja suosittelen jokaiselle Hanoissa käyvälle.

Tässä kaksi iloista tarjoilijatyttöä. Heidät opetetaan ammattiin ja heille opetetaan englantia.

Ostin kannatusmielessä KOTO:sta  poolopaidan.

Toinen projekti, johon tutustuimme, oli orpokoti Saigonissa. Se on buddhistinunnien luostarinsa yhteyteen perustama orpokoti, jossa on tällä hetkellä 126 lasta, joista nuorin 2kk ja vanhin 18v. Lapset (siis kouluikäiset) käyvät yleistä koulua ja saattavat saada kyvyistä riippuen jopa yliopistokoulutuksen.
Kuvassa sisäänkäynti ja abbedissa, joka kertoi meille luostarista ja orpokodista, joka rahoitetaan lahjoituksilla (mm. matkatoimistomme!) ja vapaaehtoistyöllä. Jokainen meistä teki tietenkin myös rahalahjoituksen tähän hyvään tarkoitukseen.

Tämä ipana ihastui heti ystävälliseen itävaltavaisrouvaan. Minä olisin ottanut pojan heti mukaani, mutta luostarilla on ollut huonoja kokemuksia adoption kanssa, lapsia on käytetty mm. hyväkseen tai heiltä on otettu elimiä elinsiirtoon.

Lapset nukkuvat tällaisilla lavereilla ilman patjaa. Kuva on otettu päiväunien aikaan. Minusta oli positiivista, että lasten vierellä oli turvana vapaaehtoisia työntekijöitä päikkäreittenkin aikaan.

Luostarin yhteydessä on kasvisravintola, jossa vietnamilaiset käyvät ahkerasti syömässä, myös niillä tuloilla rahoitetaan orpokotia. Meillekin tarjottiin kasvisateria, joka maistui oikein hyvälle ja ulkonäöltä ei  olisi millään voinut uskoa, että se on kasvisruokaa. Tuo vasemmanpuoleinenkin oli ihan broilerin näköistä lihaa.

Vietnamissa voi matkustaa ihan hyvin myös omin nokkinensa. Monet ottavat paikallisen oppaan ja autokuskin ja kiertävät maata. Tapasimme joitakin pariskuntia, jotka olivat yksin liikkeellä ja huomasimme, että heillä oli aika kehnot oppaat, jotka puhuvat joko huonoa saksaa tai sitä maailman yleisintä kieltä nimeltä "bad English".  Me, jotka emme oikeastaan ole mitään ryhmämatkailijoita, totesimme kyllä taas, että tällaiset orpokodit ja moni muu asia jäävät kyllä näkemättä, jos matkustaa yksin ja että meillä oli varmaan Vietnamin parhaat paikalliset matkaoppaat pätevän saksalaisoppaan lisäksi.