Vietnam VIII

Matka jatkui Nha Trang'in rannikkokaupunkiin, jonka ranskalaiset kolonialistit ristivät Vietnamin Nizzaksi ja kyllähän se vähän Nizzaa muistuttikin. Nha Trang on kuuluisa turistikohde, sinne mennään mielellään rantalomalle. Hotellimme* oli upealla paikalla ja isolta parvekkeeltamme meillä oli tällainen näköala:

Tässä kävi sellainen hauska juttu, että meille oli alunperin tarkoitettu huone 25.kerroksesta, mutta kaksi (muuten ihan kivaa) sinkkunaista porukastamme oli saanut huoneen kuudennesta kerroksesta ja rukoilemalla pyytäneet saada huoneen ylimmästä kerroksesta ja niinpä heille oli sitten annettu se meille tarkoitettu huone ja meille annettiin heidän huoneensa. Mutta niinkuin saksalainen sanoo, kleine Sünden bestraft der liebe Gott sofort eli pienistä synneistä Jumala rankaisee heti ja niinpä me saimme tämän huoneen isolla parvekkeella ja komealla näköalalla ja tytöt saivat rakennuksen sivusta pieniparvekkeisen kämpän, josta oli osaksi näkymät rakennustyömaalle.

Seuraavana päivänä meillä oli rantapäivä ja ajelimme tunnin verran veneellä läheiseen saareen. Matkalla näimme mm. tällaisia ihmeellisiä veneitä, joissa oli neonputkia. Ne ovat mustekalan kalastusveneitä. Kun neonvalot pannaan pimeässä päälle, mustekalat tulevat uteliaana katsomaan.

Tällaisella koriveneellä olisimme päässeet soutelemaan, mutta ei löytynyt vapaaehtoisia.

Ja sitten pääsimme vihdoin perille pikku paratiisiimme, ns. Mini beachille, missä meillä oli viitisen tuntia aikaa nauttia varjoisasta paikasta ja uida puhtaassa vedessä. Siellä oli myös norjalaisporukka, mutta he eivät välittäneet varjosta vaan makasivat koko ajan paahtavassa auringossa ja olivat punaisia kuin krapu. Me loikoilimme, uimme, söimme, joimme herkullista mango smoothia ja luimme ja minä sain (äänestä päätellen eunukilta) ihanaa jalkahierontaa. Matkamme oli opintomatka ja osittain aika raskas ja siksi tuollainen puolen päivän laiskottelu teki hyvää.

Rannalta palattuamme kävimme katsomassa erään kuuluisan vietnamilaisen valokuvaajan galleriaa. Long Thanh ottaa vanhoilla analoogisilla kameroilla upeita mustavalkoisia kuvia ja kehittää ne itse. Hänen kuviaan on ollut näytteillä kaikkialla maailmassa, mm. myös Helsingissä. Ostimme häneltä yhden kuvan, mutta en ole vielä ehtinyt viedä sitä kehystettäväksi.

Galleriasta palatessa olisi  Allumiehellä ollut mahdollisuus mennä parturiin, mutta ei hän sitten kuitenkaan nähnyt tarvetta, vaikka olisi ollut näin hieno salonki.

*Novotel, hyvällä paikalla ja jumalainen ruoka